sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Punajuuri on joulun väri



Tänään on kajahtanut aamusta jouluradio soimaan. Syöty aamupuuro jouluisesti siemennäkkärin ja punajuurihummuksen kera. Punajuuresta tehdyt ruuat ovat ehdottomasti suurta herkkuani. Se taipuu ohuina suikaleina pitsan päälle tai pannun kautta pyöräytettynä lisäkkeeksi, uunijuureksina ja tähän ihanaan hummukseen.


PUNAJUURIHUMMUS

200 g punajuuria (ei ole niin tarkkaa)
purkki kikherneitä
1 rkl tahinia
1 valkosipulinkynsi
1 tl juustokuminaa
reilu loraus oliiviöljyä
sitruunamehua
pippuria
suolaa

Keitä punajuuret kypsiksi. Surauta sekaisin kaikki ainekset. Lisää vettä tarvittaessa.


SIEMENNÄKKÄRI (mukailtu maissijauhopussin kyljestä)

2 dl maissijauhoa
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
½ dl seesaminsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
2 dl kuumaa vettä
reilu loraus oliiviöljyä
suolaa

Sekoita ainekset keskenään ja levitä pellille ohueksi levyksi. Paista 140 asteessa vajaa tunti.





perjantai 27. marraskuuta 2015

Tänään



Don't start your day with the broken pieces of yesterday.

On niin paljon helpompaa elää tässä päivässä kuin eilisessä tai huomisessa. 





perjantai 20. marraskuuta 2015

Elämä pitää huolta



What's meant to be will always find a way.


Levollista viikonloppua! Höllää, löysää ja hyväksy. Kaikki järjestyy. Asiat eivät ehkä mene niin kuin suunnittelee ja toivoo, mutta kaikki kääntyy lopulta parhain päin.




lauantai 14. marraskuuta 2015

Ruisleipäset romescotahnalla, nam!



On tässä tehnyt mieli romescotahnaa ruisleivän kera siitä lähtien, kun ystäväni tarjosi sitä vegebrunssilla. Nyt valmistin sitä itse viikonloppuaamun herkuksi. Pyöräytin nopeat ja ihanan rapeakuoriset ruisleipäset kaveriksi.

Leivän voi päällystää maukkailla ja ravinteikkailla kasvistahnoilla perinteisen voin ja juuston sijaan. Mikäli muuten pohdinnassa on kasvissyönnin lisääminen tai jopa vegaanius, suosittelen tutustumaan, miten Annan kuukauden vegaanikokeilu on näyttänyt jäävän pysyväksi tilaksi.


RUISLEIPÄSET

2,5 dl ruisjauhoja, 2,5 dl ruisrouhetta, ½ dl pellavansiemeniä, 1 tl leivinjauhetta, 1 tl suolaa, 2,5 dl vettä. Sekoitetaan ja levitetään pellille leipäsiksi. Paistetaan 250 asteessa n. 10 minuuttia.

ROMESCOTAHNA (kirjasta Vegaanin keittiössä)

400 g punaisia suippupaprikoita, 1 sipuli, 4 suurta valkosipulinkynttä, 1,5 dl kuorittuja manteleita, 1 rkl oliiviöljyä, 1 tl suolaa, 2 tl punaviinietikkaa.

Halkaise paprikat ja poista siemenet. Kuori sipuli ja lohko neljään osaan. Jätä valkosipuliin kuori. Asettele kasvikset pellille kuori ylöspäin ja ripottele päälle suolaa. Paahda 225 asteessa grillivastuksien alla n. 10 minuuttia, kunnes paprikoiden kuori mustuu. Anna jäähtyä ja poista kasvisten paahtuneet ja mustuneet kuoret. Paahda mantelit kuumalla pannulla ja soseuta kaikki ainekset tasaiseksi tahnaksi. Lisää öljyä tarvittaessa.





torstai 12. marraskuuta 2015

Tällä hetkellä ilahduttaa



Ihan tosi hurjasti on tehnyt mieli glögiä ja vain fiilistellä marraskuun harmaata ja lempeää tunnelmaa. Ihan pieni kurkistus on tehty joulukoristeisiin. Niitä kyllä ihan pian levitellään hillitysti ja levollisesti kotiin.

Kovasti on väritelty ruokalautasta kasviksilla. Varsinkin idättämiseen on herännyt taas valtava innostus. Suurinta herkkua tällä hetkellä ovat idätetyt mungpavut. Ihanan raikkaan ja rapsakan makuista sekä ravinteikasta. Häviää jääkaapista alta aikayksikön.

Iho selkeästi tarvitsee enemmän hellävaraista kosteutusta. Rakastan kaikkea, mitä voi suihkutella kasvoille, kuten Madaran uutta nokkossuihketta. Freesaan oloani suihkuttelemalla sitä pitkin päivää. Sarjan voidekin on niin kovin lempeä.

Viime viikkoina elämässä on ollut ajoittain ihanan hidasta ja olen tyytyväinen, että olen onnistunut hidastamisessa. Inspiraatiota siihen olen saanut myös kirjasta Rikas elämä - Parempaa arkea hidastamalla. Elämän leppoistamista voi tehdä niin pienissä asioissa ja ne voivat silti vaikuttaa niin suuresti, kuten itselläni kännykän käytön rajaaminen.





sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Rentoa työntekoa


Tiedätte varmaan, että olen alkanut rajoittaa tietokoneen ja kännykän käyttöäni. Yritän olla koneella mahdollisimman vähän, vaikka työni monin tavoin vaatii koneen äärellä olemista. Tavoitteeni on ottaa rennosti ja tehdä työtä fiksummin. 

Tavoitteeseen pääsemistä helpotti hauska päivä, jolloin istuttiin Surftoimiston Tuomaksen kanssa koneeni äärellä ja järjesteltiin tiedostojani. Homman ydin ei omasta mielestäni ollut se, että nyt ihan kaikki tiedostoni ovat pilvessä ja helposti käytettävissä puhelimella, tabletilla ja tietokoneella, vaan se, että ne on ihan järkyttävän siistissä ja loogisessa järjestyksessä.

Tietokoneellani ei ole enää mitään tiedostoja tallennettuna. Ihana ja rauhoittava tiedostojen harmonia vallitsee pilvessä. Koneeni työpöytäkin humisee tyhjyyttään. Kännykässäni on liuta uusia sovelluksia, jotka helpottavat työntekoani ja elämääni ylipäätänsä sekä voin hoitaa nopeasti jonkin työasian puhelimellani, koska pääsen helposti tiedostoihin käsiksi, muokkaamaan ja jakamaan niitä eteenpäin.

Otan paljon kännykällä kuvakaappauksia ja kuvaan muistiinpanokuvia missä sitten kuljenkaan. Nyt nekin pujahtavat omiin muistiinpanokuvakansioihin ja ovat helposti saatavilla eivätkä enää sekamelskana rasittamassa puhelimeni muistia.

Olen myös montaa pientä vinkkiä ja elämää helpottavaa kikkaa fiksumpi. Vaikka tämä muistion käyttö: hauskaa, kätevää ja visuaalista tai se, että pistänkin kaikki lukemista odottavat artikkelit järjestykseen tänne. Moni asia on nyt ollut rentoa, selkeää ja joutuisaa.



Yhteistyössä Surftoimisto




keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Aikaa aamuin illoin


Olen jo jonkin aikaa viettänyt hiljaista aamua ja iltaa. Mitä se sitten on käytännössä. Esimerkiksi sitä, että kaikki laitteet ovat kiinni yhdeksältä illalla ja ehkä jopa yhdeksään asti aamulla. Puhelin ajoissa illalla äänettömällä. Tämä vaikuttaa edelleen todella rauhoittavasti.



Hiljaisuus, pimeät illat ja hämärät aamut ovat kovin levollinen yhdistelmä. Vahvistaa luovuutta. Tuo esiin ajatuksia ja tunteita. Antaa tilaa uusille oivalluksille. Monesti kiireen ja hälinän alle jää piiloon liikaa tärkeitä asioita. Hiljaisuus ja oleminen saattaa myös pelottaa.



Aamuinen kirjoittaminen on taas palannut rutiiniksi. Sitä varten en omista mitään hienoa muistikirjaa, vaan ison ruutuvihkon, missä on tilaa kirjoittaa vauhdikkaastikin ja käsialasta välittämättä. Antaa ajatusten tulla paperille intuitiivisesti. Kysellä ja vastata. Pohtia, haaveilla ja avautua rohkeasti.

Väittävät (aamuisen) kirjoittamisen saavan paljon muutoksia aikaan. Voin uskoa väitteeseen puolentoista vuoden, joskin vähän epäsäännöllisellä, aamuisella kirjoittamisella. Ensin kirjoittaminen tuntuu teennäiseltä ja vaivaannuttavalta. Sitten siihen jää koukkuun. Suorastaan odottaa seuraavaa aamua ja kirjoittamishetkeä.