Taisi olla ensimmäinen pakkasyö. Oli niin kirpakka aamu, kun kävin kävelemässä rannalla. Aurinko kuitenkin paistoi ja lämmitti. Eilen illallakin kävin kävelemässä rannalla. Se on sellaista rentoutuskävelyä. Pohtimista ja olemista.
Eilen illalla kävelyn jälkeen otin jalkakylvyn. Puhelin oli sammutettu jo ajat sitten. Oli ihanan hiljaista. Tänään aamulla istuin kahvimuki kädessä ja katselin ulos ikkunasta syksyn värittämää puuta. Istuin siinä vain hiljaa ja katselin.
Päähän tulee hurjasti lisätilaa lyhyilläkin rantakävelyillä ja puiden tuijottamisilla. Sellaisina hetkinä, kun voi olla vain itseä varten.
Tuollaiset hetket ovat tarpeen aina välillä. Kauniita kuvia olet ottanut.
VastaaPoistaKiitos :) Levollista viikkoa!
PoistaKuulostaa ihanalta <3 hidasta elämää....
VastaaPoista:)
PoistaIhana postaus. <3 Nuo hetket ovat niin tärkeitä.
VastaaPoistaKiitos <3 Niinhän ne ovat, ihan välttämättömiä!
PoistaNiin.Löydän itseni jatkuvasti ahmimasta tarinoita ihmisistä, jotka ovat hypänneet ulos oravanpyörästä ja hidastaneet elämänsä itsensä arvoiseksi.Juuri kuvaamistasi hetkistä olen alkanut unelmoida niin, että ne olisivat jatkuvaa olemista jossain maalla.Menen sitä kohti. :)
VastaaPoistaKannattaa etsiä jo tähän hetkeen näitä hetkiä :) Sitä teen itsekin, vaikka saankin tällä hetkellä tosi vapaasti päättää ajankäytöstäni, niin levollisuudesta ja rauhasta on silti muistuteltava itseään.
PoistaLevollista lokakuuta! Terveisin Tuija
VastaaPoistaKiitos samoin <3
Poista