tiistai 22. huhtikuuta 2014

Live simply


Olen leikitellyt ajatuksella, omistanko mitään, mistä en luopuisi koskaan. Luultavasti voisin luopua kaikesta (paitsi kaikkein tärkeimmistä ihmisistä ja kauneudesta). Ajatus uudesta alusta on kiehtova. Lähtisi vain sanomatta sanaakaan. Ottaisi vähän jotain mukaansa. Vaihtaisi täysin maisemaa, työtä, kotia, puhelinnumeroa. Aloittaisi alusta ja nauttisi yksinkertaisuudesta. Tyhjyydestä, avaruudesta ja valosta. Kahvikupillisesta avonaisen ikkunan äärellä, kukkakimpusta maljakossa ja seikkailuista tuntemattomilla kaduilla ja poluilla. 


22 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eikös olekin :) Siksi pyörittelen tätä ajatusta välillä mielessäni. Siinä on jotain kutkuttavaa.

      Poista
  2. Minä en osaisi lähteä ihan kokonaan uuteen. Materiapuolella ei tekisi tiukkaa luopua kaikesta, mutta perhe, sukulaiset (osa ainakin) ja ystävät... Niistä olisi vaikea luopua. Jotenkin olen juurtuvaa tyyppiä. Mutta onko sekään huono juttu? :)

    Mukavaa simppeliä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin lähinnä ajatukseni ovat olleetkin siellä materiapuolella :) Henkisestä puolesta en luopuisi. Olen myös juurtuvaa tyyppiä, mutta haastan itseäni ajattelemaan välillä toisin. Haluaisin siis elää simppelimmin. Juurtumisessa ei ole mitään huonoa. On hyvä, että kokee olevansa omalla paikallaan.

      Simppeliä viikkoa sinnekin! Ja olet ehdoton idolini ja inspiraation lähteeni rojuterapiassa! :)

      Poista
    2. Nyt kun tätä alkaa tarkemmin pohtia, voisin kyllä luopua monenlaisista ajatusmalleista ja tavoista. Elää enemmän juuri tässä hetkessä. Simppelimpää elämää sekin, kun ei ole koko ajan sitku mutku... Ja kiitos tuosta viimeisestä lauseesta! :)

      Poista
    3. Sama täällä :) Luopuisin mielelläni tietyistä ajatusmalleistani. Omat monimutkaiset ajatukseni eivät kyllä tee elämästäni yhtään simppelimpää. Siihen kyllä auttaa myös se rojuterapia. Ympäristön yksinkertaistaminen. Kaappien tyhjentäminen. Tavaroista luopuminen. Mieli on silloin kevyempi. Moni uusi juttu saa silloin tilaa. Mutta tämähän me tiedetään ;)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen ajatus kyllä. Ehkä sitä silloin katsoisi joka päivä elämää hieman erilailla. Huomaisi sen kauneuden. Mutta onneksi muutosta voi tehdä vaikka vain ajamalla eri reittiä töihin :) Sen suurempaan ei minustakaan taida olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi multakin mennä pupu pöksyyn tositilanteessa ;) Kaipaisin vain nyt selkeyttä ja yksinkertaisuutta. Kiinnyn kovasti kaikkeen ja kotini on oikea turvapaikkani. On hyvä vähän 'järkyttää' ajatuksiaan. Jos lähtisin, lähtisin kohti jotain todella kaunista. Sellaista, missä voisi kokea hyvää oloa ja rauhaa. Siinäpä se ;)

      Ja tuo pienien juttujen tekeminen erilailla on jo iso juttu. Kaikki eivät pysty edes siihen tai ajattele sellaista vaihtoehtoa. Aurinkoisia päiviä!

      Poista
  4. Minä olen vuosia sitten tehnyt jonkinlaisen uuden aloituksen, kun olin taas monen vuoden jälkeen sinkku ja vaihdoin kaupunkia sekä lähdin vanhasta työpaikasta ja ryhdyin hetkeksi uudelleen opiskelemaan ja asuin muutaman kuukauden ulkomaillakin. Se oli jännittävää ja kiehtovaa, silloin tajusin, että omaan elämään voi vaikuttaa aika paljonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa inspiroivalta! Ja hieno oivallus tuo. Uudet alut ovat toisinaan hyvin tarpeellisia. :)

      Poista
  5. Täällä on tuollaisia ajatuksia ollut monesti. Joskus niitä oli melkein jopa toteuttamassa, mutta nykyään taitaa vain jäädä ajatukseksi. Ellei sitten koko muu perhe suostu vaihtamaan maisemaa jonnekin :) Materiasta luopuminen olisi se helpoin osa. Nykyään nautin vaikka pienestä seikkailusta tuntemattomassa kaupungissa, se on mukava irtiotto arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni seikkailu tuntemattomassa kaupungissa kuulostaa hyvältä! Voi, kaipaan itsekin sellaisia irtiottoja <3 ja helposti toteutettavia ;)

      Poista
  6. Kiehtova ajatus! Kaupungista kaipasin maalle ja tein just kuten Kirsikka. Nyt tuntuu, että olen juurtunut tähän taloon. Vuosikymmenien unelmaan, joka viimein toteutui. Uskaltaisikohan sitä lähteä vielä? Tavaroita en tule kaipaamaan ja sukulaisetkin sekä ystävät jäivät entiseen kaupunkiin, mutta tämä talo. On tullut osaksi minua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkei sitä tarvitse enää uskaltaa? Ehkä nyt on jo kaikki :) Kuulostaa hyvältä. Olet löytänyt hyvän paikan <3

      Poista
  7. Uudet alut ja turhuuksien jättäminen kiehtovat muakin tällä hetkellä kovasti. Uskon, että välillä on hyvä puhdistaa pöytä ja tarkastella elämäänsä kunnolla, ehkä määrittää se tai osia uudestaan ja sitten vain aloittaa uudelleen.

    Haleja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Mutta kuten tiedämme, välillä se tuntuu aika hurjalta :) (mutta välillä se on vain tarpeen, jopa välttämätöntä).

      Haleja sullekin <3

      Poista
  8. Aivan mahdottoman ihana ajatus! Olla vähän kuin Nuuskamuikkunen. Reppu selkään, mukaan teltta ja huuliharppu. Soittelisi tuttuja ja turvallisia säveliä jossakin uudessa ympäristössä ja kun joskus palaisi takaisin, kaikki olisi ennallaan. Pitäis jättää vähemmälle asioiden murehtiminen ja luottaa siihen, että mikä tapahtuu, on juuri parasta sillä hetkellä. Vietin pääsiäisen ystäväni luona Lontoossa ja olo tuntui hetkittäin jopa niin kotoisalta että mietin, millaista olisi asua siellä vaikkapa vuosi. Mutta miten ihmisen mieli keksiikin monia seikkoja, miksi sellaset isot muutokset ei olisi mahdollisia. Hmm..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just :) Kyllä tuollaisia nuuskamuikkushetkiä kaivattaisiin! <3 Olen myös tosi hyvä keksimään kaikkia syitä, mikä estää isot jutut. Hmmm. Jatkan kuitenkin tämän ajatuksen parissa. Selkeästi kiehtoo koko ajan! Ihanaa loppuviikkoa!

      Poista
  9. Samanlaista ajatusleikkiä olen joskus myöskin miettinyt! Mitä kaikkea sitä voisikin tehdä/tapahtua? Mitä todella haluaisin tehdä? Loppupeleissä se ei niin helppo kysymys olekaan... Ja voisiko sitä loppupeleissä käydä muka jotenkin huonosti? Eikö sitä aina selviä tilanteesta kuin tilanteesta? Ah, samalla niin jännää, mutta silti hiukan pelottavaa...
    Ja tuo sinun kahvikuppisi kuvassa! Minulla kaapissa lautaset samaa sarjaa, mutta koskaan en ole kahvikuppeihin vielä törmännyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, ei ole helppo kysymys. Itsekin olen pohtinut paljon sitä, voisiko käydä tosi huonosti. Mutta niinpä, eikös sitä aina selviä tilanteesta kuin tilanteesta! Todella huimia tuntea saa käydä läpi, kun oikein alkaa leikittelemään ja miettimään osin vakavastikin tätä juttua :)

      Ja sulla on lautaset! No mulla on vaan tämä yksi kuppi. Löysin sen kirpputorilta. Tosi veikeä, tykkään. Ehkä sä törmäät vielä kuppeihin ja mä lautasiin!

      Poista
  10. Joskus minua ahdistaa kun en enää voi vapaasti leikitellä lähtemisen ajatuksella, sillä tavoin kuin se oli mahdollista aikana ennen lapsia. Mutta en tiedä onko vapautuminen paikasta kiinni. Toki jos on totaalisen väärässä paikassa. Kerran luulin elämän muuttuvan kaupungin vaihdolla. Huomasin, että ei se ollutkaan niin ja kaipasin takaisin. Palasin ja löysin elämäni ja unelmani uudelleen. Rautatieaseman ohi kulkiessani minut valtaa yhä lähdön huuma. Jos matkalle lähtö ei ole mahdollista juuri siinä hetkessä, saatan "leikkiä" tutkimusmatkailijaa tai turistia omassa kotiympäristössäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllä sitä kaikenlaiset jutut tuntuvat sitovan vapautta: asuntolaina, vakituinen työpaikka ym. Toisaaltahan ne ehkä tuovatkin tietynlaista vapautta. Mutta nyt en kaipaa sitä. Toisaalta se vapaus on ennen kaikkea pään sisällä oleva tila. Tietysti olen myös miettinyt tuota samaa kuin sinulle on käynyt. Mitä jos mikään ei muutukaan, kun muuttaa ympäristönsä ja kaiken. :) Huomaan, että pohdin aina välillä vähän liikaa asioita. Toisaalta tykkään leikitellä eri ajatuksilla. Ja tietysti on ihan parasta leikkiä sitä tutkimusmatkailijaa ihan tässä lähelläkin.

      Mukavaa kevättä ja uusia näkökulmia kotiympäristöön. Pahoittelut, että vastaus vähän viivästyi. Olin itse tutkimusmatkalla... <3

      Poista

Kiitos viestistä! Vaihdan mielelläni ajatuksia :)