2014

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu

"Vuoden lopussa olen ylpeä itsestäni. Tunnen oloni vahvaksi, energiseksi, onnelliseksi ja keveän iloiseksi. Vuosi tulee olemaan monien mahdollisuuksien vuosi. Voikin olla, että kaikki on tänä vuonna mahdollista." 5.1.2014

Takana on elämäni paras kesä, loputtomat kukkamaat ja monenlaiset ihanuudet. Vuosi täynnä vapautta, kynttilöitä ja muistikirjoja. Monia mahdollisuuksia, toteutuneita ja uusia unelmia. Odotan kovasti tulevaa vuotta!

Onnea uudelle vuodelle 2015! 

Kokeilin punaista

Täällähän minä. Kookosmaitoon keitetyn riisipuuron ja granaattiomenan kera (lämmin suositus!). Kokeilin punaistakin yhdellä kulholla. Ihana tunne laskeutua vahvasti joulun viettoon. 

Tällä viikolla on ollut monta hyvää kohtaamista. Monta pientä hetkeä, johon pysähtyä. Viisaita sanoja, ranskalaistyylisiä kahviloita, pitsaa, kakkupaloja, tikkareita, akupainantaa, ajatuksia tulevasta. Paitsi nyt olen vahvasti tässä joulussa. Ja tunnen itseni niin onnekkaaksi. 

Jatkukoon joulu lempeänä ja rauhaisana. 

Kynttilänvaloa enemmän kuin koskaan

Ihanaa joulun aikaa!

Olen polttanut kynttilöitä tämän joulun alla luultavasti enemmän kuin koskaan. Ajatukset ovat tällä hetkellä aavistuksen jo ensi vuodessa. Flunssaani olen parannellut omenan siivuilla, joille olen levittänyt cashewpähkinävoita ja kaikenlaista juttua ripotellut vielä päälle. Tämä joulu tuntuu jotenkin erityisen lempeältä ja rauhoittavalta.

♥

Ehkä harmain (ja taianomaisin) päivä

Tänään oli ehkä marraskuun harmain päivä. Harmaudessaan ja sumussaan silti jotenkin taianomainen. Täynnä hiljaisuutta, levollisuutta ja pysähtyneisyyttä.

Paljon mietiskelyä, lukemista, kahvia, villasukkia ja värikkäitä salaattilautasellisia. Kuukauden hitiksi nousi pannulla nopeasti paistetut bataattisuikaleet (kuorimaveitsi!) ja taatelit salaatissa.

Kaikki on tavallaan hyvin selvää.


Tekstikuva täältä.

Tänä vuonna jotain erilaista

Eikö ole ihan kivaa, että on hämärää ja voi tunnelmoida? Marraskuukin on kohta loppupuolella. Joulun aika on käsillä. Suunnittelin jo, että tämän vuoden joulusta tulee minimalistinen. Kynttilät, valot, kukkia, jotain luonnonmateriaalia, kenties muutama kaunis joulupallo esille. Harmonista ja yksinkertaista. Jos jotain värejä, niin valkoista, hopeaa ja mintunvihreää.

Poikkesin erään ison tavaratalon jouluosastolla ja ensimmäistä kertaa ahdistuin siellä. En nyt kaipaa mitään sellaista. Jouluni löytyy muualta. Se saikin miettimään joulun suorittamista. Todellisille jouluihmisille joulu on ihanaa aikaa. Niin minullekin. Tosin tänä vuonna en aloittanut sitä fiilistelyä lokakuussa. Toisille joulu voi taas olla suorittamista tai aikaa, joka tuntuu ahdistavalta.

Eikö olisi ihanaa, jos kaikki tulisi suoraan sydämestä ja tavalla, joka tuntuu itsestä oikealle ja mieluisalle. Se voi olla tänä jouluna jotain erilaista.

Kaikki voi muuttua kirjoittamalla

14.3.2014 aloitin ensimmäisen kerran aamulla heti herättyäni kirjoittamaan. Kirjoitin ja kirjoitin. Kaikesta. Haaveista, nykyhetkestä, menneestä. Kesällä oli hetkiä, jolloin en kirjoittanut. Elin kesällä niin kevyesti. Syksyllä se väheni. Kirjoittaminen siis. Hetken on ollut niin sekavaa. Mistähän se on johtunut. En ole kirjoittanut aamuisin eikä näin ollen blogiinkaan ole syntynyt mitään. Ei ole ollut muka asiaa ja keskittyminen on mennyt muualle.

Aamuisen kirjoittamisen on luvattu muuttavan ihmistä ja elämää paljon. Mitä itselleni on käynyt. No paljon on nyt muuttunut. Ehkä alitajuisesti tiesin sen, kun aloitin kirjoittamisen. Kun lueskelen kirjoituksiani, moni asia on muuttunut juuri siihen suuntaan, mitä olen kirjoittanut. Kun olen kirjoittanut kesäkuun alussa haparoivin ajatuksin intohimoni kohteista, elämäntehtävästäni, kaukaisista ja jopa mahdottomilta tuntuvista haaveista, löydän itseni marraskuussa niiden parista konkreettisesti.

Nyt olen taas rauhoittanut aamuni. Herään, sytytän pari kynttilää, teen aamiaisen, istahdan pöydän ääreen kaikessa rauhassa ja annan kynän tanssia sivu toisensa jälkeen muistikirjassa. Ja tulokset näkyvät heti.

Marraskuu ♥

Miten selvitä marraskuusta? Kuukaudesta, jolloin valokuvaaminenkaan ei tahdo onnistua.

Lojumalla mahdollisimman paljon sängyssä. On hyvä antaa itselleen mahdollisuus joskus vain olla.

Kuljeskelemalla hapekkaassa sadesäässä. Polttelemalla kynttilöitä jo heti aamiaisella. Syömällä joka päivä mahdollisimman värikkäästi.

Voidaan hyvin! ♥ Levätään, liikutaan lempeästi ja ripotellaan kahvia keittäessä suodatinpussiin kardemummaa, kanelia ja vaniljaa.  

Omissa maailmoissa

Olen ollut tässä kuussa vähän omissa maailmoissani ja ihan syystä. Things never happen on accident. They happen because: you have a vision, you have a commitment, you have a dream. - Oscar De La Renta. 

Syksyn valoisat värit ovat vaihtuneet luonnosta lautaselle ja valotähdeksi ikkunaan. Nautin tästä ajasta kovasti. Ja marraskuu on ihania asioita täynnä, eikö vain?

Lempeämpää suhtautumista

Ystäväni kysyi minulta tällä viikolla pähkäillessäni omia asioitani, mitä lempeä Sini tähän sanoisi. (Kerrassaan ärsyttävä kysymys). Tällaisena sateisena lokakuun sunnuntaina on hyvä pysähtyä ja miettiä sitä lempeää suhtautumista elämään.

Kaikenlaisesta tekemisestä voi tulla niin helposti suorittamista. Töistä, vapaa-ajasta, liikunnasta, syömisestä, sisustamisesta tai vaikkapa bloggailusta. Tekeekö sellainen elämä hyvää meille? Ja olemme vielä niin kärsimättömiä, että haluaisimme kaiken heti. 

Välillä on hyvä kysyä itseltä, miksi teen sitä, mitä teen. Whatever’s good for your soul… do that!

Lokakuu, olethan lempeä

I was born very far from where I'm supposed to be, 

and so I'm on my way home. - Bob Dylan

Viime päivinä on tuntunut vahvasti siltä, että olen siellä, missä kuuluukin olla. Viime ajat, viikot ja vuodet olen ollut matkalla. Matka jatkuu. Se luultavasti jatkuu aina. Ja suunta on oikea.

Lokakuu, olethan lempeä. Yllätät ihanasti. Annat avoimen mielen kohdata kaikkea, mitä eteen tulee. Rohkeutta uuteen ja kärsivällisyyttä matkalle.

Aurinkoisina aamuina

Olen pohtinut, että järjestän itselleni enemmän pitkiä ja rauhallisia aamuja. Olen ehkä kuitenkin enemmän hitaiden aamujen kannattaja arkisinkin kuin se, joka on aina sännännyt töihin suoraan sängystä. 

Lisäksi aion keskittyä tänä syksynä kotiin ja sisustamiseen (ja ehkä siivoukseenkin) vain, jos saan siihen voimakkaan inspiraation.

Pidän myös huolen siitä, että vien töihin aina tuoreita kukkia. Ja nyt syksyn tullen aion polttaa sielläkin kynttilöitä. 

Ihan vain siksi, koska nämä asiat lisäävät hyvinvointiani.

Tapasimme aamiaisella

Eilen aamupäivällä tajusin, miten paljon bloggailu itselleni merkitsee. Tirautin ehkä pari kyyneltä kertoessani siitä muille bloggailijoille. Tapasimme järjestämäni hyvinvointiaamiaisen merkeissä.

Tarjosin kasviksia hummuksen kera, hedelmiä, chia-puuroa  marjoilla, lohileipiä, suklaista raakakakkua, tuoremehuja ja kahvia.

Tapaamisen teemana oli hyvinvointi ja ajatus: sinä olet tärkein. Paluu perusasioiden äärelle. 

Aamiainen venyi iltaan. Blogiystävyydet syventyivät. Syntyi jotain uutta. Sellaista, mikä vie pitkälle.

Kiitollisena lähdin kotiin. Läpi hiljaisten katujen, kimmeltelevän meren ääreltä. Kannattaa tehdä rohkeasti asioita. Kuten pyytää tuntemattomia ihmisiä ruudun takaa aamiaiselle.

Tunnelmia lauantailta lisää mm. Annalla ja Piirto -blogissa.

Sumuisten aamujen oivallukset

Tiedättehän nämä alkusyksyn sumuiset aamut ja taikaa täynnä olevat illat. Aamulla ihana hiljaisuus peittää maan. Sumuverho, joka rauhoittaa mielen. Kahvimuki ja kirjoitusvälineet. Ajatuksenvirta, joka juoksee paperille. Nostaa esiin ideoita ja oivalluksia. 

Illalla taas aurinko värjää kevyesti taivaan rannan ja tähdet alkavat tuikkia. Veden pinta on tyyni ja hiljainen. Voi sytytellä kynttilöitä ulos. Näinä aikoina kannattaa varata itselleen aikaa nauttia ja aikaa olla. 

Viisi vuotta!

Olen bloggaillut viisi vuotta. En olisi ikinä aloittaessani uskonut, kun testimielessä bloggailua kokeilin, että nyt ollaan tässä. Viidessä vuodessa ehtii moni asia muuttua. En ole enää se sama ihminen, joka aloitti bloggaamisen eikä tapetitkaan ole pysyneet samoina, vaan muuttuneet useammankin kerran näinä vuosina. 

Tein pienen katsauksen menneisiin vuosiin. Ehkä hieman liikuttavaa. 

Kotona on ollut romanttista. Pikkuhiljaa söpöily on onneksi vähentynyt.

Pienet tärkeät ja kauniit hetket. Pysähtyminen.

Jotain itsetehtyä on joskus esitelty.

Kukkaset ja luonto. Piilopaikka, johon vetäytyä. 

Olkoot seuraavat viisi vuotta omannäköisiänsä, rentoja, täynnä hyvää oloa, 

mietiskelyä ja nautiskelua! 

Tiedän, että lukijoissani on sellaisia, jotka ovat seuranneet blogiani jo useamman vuoden. Ehkä kaikkein parasta bloggaamisessa onkin juuri se vuorovaikutus, tutustuminen uusiin ja samanhenkisiin ihmisiin. Olen tavannut monta hyvää tyyppiä, joista on tullut ystäviäni. Kiitos teille!

♥

Hetki sitten kutsuin teitä uusia ja vanhoja lukijoitani koolle. Olisi kiva nähdä! 

Koska halusin jotain omannäköistä, päätin kutsua teidät:

hyvinvointiaamiaiselle 

la 20.9 meren äärelle 

Helsingin ihanaan Ullanlinnaan klo 11 alkaen!

Olet edelleen lämpimästi tervetullut. 

Tila on suloinen, mutta myös pienehkö, joten ilmoittauduthan mukaan jotainsinista at gmail.com. Tarkemman kutsun lähetän paluupostissa. Luvassa ainakin hyvää kahvia ja kevyt aamiainen, jonka tarjoan blogini synttäreiden kunniaksi. Tietysti myös inspiroitumista, unelmia ja hyvää oloa.

♥