sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

~



Runo ystävältä:

Se on niin hassua ettei sitä voi kertoa:
en minä suorastaan sanonut
mutta ajattelin sille,
kurjenpolvelle
kun kaivoin sen niityltä
ja kannoin huvilan pihaan:
anna nyt anteeksi,
mutta kun minä tahtoisin
pihan kukkimaan
sinisensinisenä.

Ja keväällä kun näin
että se oli juurtunut ja talvehtinut,
kosketin kevyesti sen lehteä ja sanoin:
- Hei.


- Helena Anhava


Kuvat: Pinterest





9 kommenttia:

  1. Ihana runo! Sopii hyvin näihin aurinkoisiin, keväisiin päiviin:)

    VastaaPoista
  2. Ihana runo! Vei mukanaan jo kesään ja kurjenpolviin, aivan näin nuo kaunokaiset silmissäni..
    Anhava on yksi lemppareistani, puhuttelee ja koskettaa usein syvästi.

    Kaikkea byvää tulevaan viikkoosi, voi hyvin suloinen♥

    VastaaPoista
  3. Siis mitä minä nyt sain naputeltua... tarkoitin siis tokkiinsa kaikkea HYVÄÄ♥

    VastaaPoista
  4. Kaunis runo ja minä olisin sen varmastikin sanonut ihan ääneen! Pakkasaamuterkuin hienoa viikkoa toivotellen!

    VastaaPoista
  5. Voih, just ajattelin aamulla, että mitäs jos tuleekin muutto ennen kuin maa sulaa, enkä ehdi kaivaa puutarhasta mukaan viime kesien istutuksia...ne ovat hassulla tavalla minulle rakkaita!
    kaunis runo!

    VastaaPoista
  6. Miten Helena Anhava osaakaan sen sanoa näin kauniisti ja koskettavasti.
    Rakastan hänen runojaan.

    Tahinin ystävänä nappasin edellisestä postauksestasi herkku-ohjeen. Kiitos!

    VastaaPoista
  7. Kiitos ajatuksista ja ihanan aurinkoista sunnuntaita teille! :) Itsekin olisin sanonut sille kurjenpolvelle ihan ääneen...

    VastaaPoista

Kiitos viestistä! Vaihdan mielelläni ajatuksia :)