Perhosia

Olen usein siinä pisteessä, että haluan pelkistää ja karsia. Sitten tajuan, että haluan kuitenkin vähän hullutella tai edes pikkuisen irrotella. Siistin olohuoneen, mutta ihan vaivihkaa lisäsin kolme lentelevää perhostarraa. Olen kuitenkin melko varma, että kohta täällä lentelee koko perhosparvi, vaikka ensimmäinen kommentti olikin "kiva lastenhuone sulla".

Mökin perhostapetista teen taulun kotiin. Yhdet isot vanhat kehykset ovat odotelleet jo pitkään sopivaa kuvaa. Postista saapui niittykukkien siemeniä. Sellaisia, joista perhosetkin pitävät. Olen mietiskellyt tänä viikonloppuna kaikkea lentävää, lentämistä, siipiä, perhosia, lintuja ja lähtemistä. Päässäni on pyörinyt paljon ajatuksia. Kaikenlaisia sananparsiakin on noussut mieleen. "Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi" (Taikatalvi).

ps. kiitos ihanista viesteistänne! ♥ Toivon teille keveän iloista ja valoisaa viikkoa.

Remonttiterveiset mökiltä

Pieniä makupaloja mökiltä. Mennään siis jo pintamateriaaleissa. Tapetit ovat seinillä, lattioita maalataan ja sähkömies tulee ensi viikolla. Kaikki paikat ovat täynnä remonttirojua.

Keittiön seiniä piristää ehdottomasti oma lempparini Pihlgren ja Ritolan Perhonen ja siniturkoosi lattiamaali on jo ostettu. Aika jeejee-juttu! Makkarissa on saman firman Lukkoa ja muualla lattioissa vaaleanharmaa maali. Olkkarissa on ihan tappotylsä ja kaupassa muka niin kerrassaan mahtava valkoinen tyyliin sopiva Boråksen tapetti, jonka nimeäkään en muista. Selvitän. Olisi voinut kyllä vähän enemmän hullutella. Eteisen komeroon on rakennettu vessa, jonka lattiaa komistaa kerrassaan hieno laatta (ja kerrassaan työläs laittaa - kiitos pienien mustien laattojen, joita joutui muotoilemaan monessa kohtaa ja asettelemaan millintarkkuudella paikoilleen). Eteisessä on Boråksen tapetti uudesta Karlslund -mallistosta ja kuistilla tietenkin vaaleanpunainen maali, ai että.

Myöhemmin parempia otoksia ja tarkempaa tietoa, kun listat ovat saatu paikoilleen ja paikat siivottua (ja "muutama" muu homma tehtyä.) Tätä vauhtia onkin jo kohta kesä!

Puutarhasuunnitelmia

Mökiltä löytyi paperirulla, josta paljastui vuonna 1953 tehty puutarhasuunnitelma. Suunnitelmassa piha on hurjan täynnä kukkia ja tietenkin iso keittiöpuutarha kanatarhaa unohtamatta. Ainut vain, että itse puutarhasta ei ollut mitään jäljellä. Vain pari kituvaa marjapensasta, jotka ajettiin vahingossa traktorilla lyttyyn ja vähän juhannusruusuja. Kun menin ensimmäisen kerran tontille, ohdakkeet ja heinä ulottuivat lähes vyötärölle. Pihasuunnittelu on nyt kuumimmillaan, koska alkuperäistä suunnitelmaa ihan tuollaisenaan ei voi käyttää. Tontin kokokin on kasvanut isolla siivulla. Olen piirtänyt jo muutamia luonnoksia. Asetellut paikat istutuksille, kahdelle oleskelupaikalle, huvimajalle ja keittiöpuutarhalle. Konsultoinut alan ammattilaista. Tehnyt tarvekartoitusta ja kerännyt hillittömän pinkan ideakuvia. Aikomuksenani onkin kohta askarrella jokaisesta alueesta oma mielikuvakartta suunnittelun avuksi.

Tavoitteena on siis loihtia vanhanajan henkeä tulviva romanttinen perinnepuutarha. Kuitenkin ehkä parasta on ympärillä aukeavat viljapellot: oma sielunmaisemani. Toukokuussa olen varannut pitkät pätkät puutarhahommia varten. Mökillä muutenkin on pistetty taas ihan hösseliksi. Tapetit ovat jo seinillä ja kuisti vaaleanpunainen. Niistä lisää myöhemmin. Olen täpinöissäni ja ihanaa, kun on voinut heittää jo talvi-istutukset veks ja ostaa narsisseja tilalle.

~

Runo ystävältä:

Se on niin hassua ettei sitä voi kertoa:

en minä suorastaan sanonut

mutta ajattelin sille,

kurjenpolvelle

kun kaivoin sen niityltä

ja kannoin huvilan pihaan:

anna nyt anteeksi,

mutta kun minä tahtoisin

pihan kukkimaan

sinisensinisenä.

Ja keväällä kun näin

että se oli juurtunut ja talvehtinut,

kosketin kevyesti sen lehteä ja sanoin:

- Hei.

- Helena Anhava

Kuvat: Pinterest