Mökin kammari

Vaikkei tekeminen ole vielä ajankohtaista, niin suunnitteleminen kannattaa aina. Nimittäin mökin kammarin pintaratkaisut. Kammarista on kulku keittiöön ja olohuoneeseen. Pönttöuuni ja komero. Seinille tulee tapetit ja myös komeroon, koska sellaiset siellä on nytkin. Kattoon luultavasti valkoiset helmipanelit. Tosin veikeä se on noinkin. Mutta minkä väriseksi lattia? Vaaleaksi ehdottomasti. Valkoiseksi tai helmenharmaaksi vai kenties joksikin ihan muuksi? Luultavaksi koko kerroksen lattiat tulevat saman väriseksi.

Tunnelma pysyköön hempeän unenomaisena, kuten nytkin. Romantikko laittaa tietenkin kukkia seinälle. Esimerkiksi Tapettitalon Isoäidin aikaan tai Ruusutarhan. Mielessäni on tällä hetkellä keltainen ja sininen.

Ei koskaan liikaa astioita eikä sieniä

Aloin neuloa kaulaliinaa. Sopii hyvin yhteen kirppikseltä hankitun hatun kanssa. Täydensin muutenkin astiavarastoani kirppiksellä: lautasia eurolla parilla ja Arabian Retikka kuppisetti mökille. Astioista minulla onkin aina huutava pula, kuten tiedätte. Olen myös etsinyt sopivia punajuureen viittavia syyssävyjä maalimalleista. Ehkä olen niin rohkea ja teen pari pientä maalaushommaa niillä väreillä kotona.

Olen poiminut tänä syksynä sieniä enemmän kuin koskaan. Nyt niitä on pakastimessa ja kuivattuna mukavasti, mutta silti menen vielä metsään monta kertaa. Suppilovahveroa, mustatorvisientä, keltavahveroa, lampaankääpää, vaaleaaorakasta, tatteja ja muutamaa sorttia rouskuja. Metsä on niin rauhoittava paikka. Pehmeä syysilma ja täydellinen hiljaisuus. Jokin vimma sitä aina iskee eikä millään malttaisi lähteä pois, kunnes kaikki mahdolliset astiat, pussit ja paidan helmat ovat täynnä sieniä. Edellisen reissun paluumatkalla jouduin poimimaan 10 litraa lampaankääpiä takin päälle. Olin niin iloinen, että kotiin tullessa tanssin pihalla sateenkaaren kohotessa taivaalle. Ja mikä voisi tuntuakaan ihanammalta kuin upottaa sormet pehmeään, lämpöiseen ja kosteaan sammaleeseen suolla ja poimia suuria karpaloita. Olen ollut täydellisen harmonisessa ja levollisessa tilassa metsässä.

Syysilma maalla pehmentää niin päätä, että mieleen tulevat kaikenlaiset hullutkin ajatukset ja ideat. Pohdin jopa siskoni kanssa, jospa joskus hankkisimme omat hevoset maalle. Pitää kuitenkin olla varovainen, mistä unelmoi, sillä useinhan niillä on tapana toteutua.

Mökin kuisti ja pari muuta hommaa

Mökin remontointi rysähti viime keväänä täyteen vauhtiin. Ensin purettiin kallellaan oleva minikuisti pois ja tehtiin kellarikerroksen lattia uusiksi (silkkaa raakaa työtä). Loppukesästä alkoi uusi tilava kuisti kohota. Nyt sisäpuolelta puuttuvat panelit ja ulko-oven virkaa ajaa väliaikaisversio. Katto on muodoltaan kaunis ja mietinkin, jospa sen jättäisi sisäpuolelta avoimeksi. Eristeet vain.

Tänään maalailin lautoja ja katselin samalla ikkunasta avautuvaa peltomaisemaa. Työtähän piisaa, mutta ei tässä ole mikään kiire. Harmitti kuitenkin lähteä muutamaksi päiväksi kaupunkiin.

 Tässä on alunperin ollut ja tulee edelleenkin (jossain vaiheessa) olemaan sauna.

               Tila hilloille, juureksille ja mehuille, kuten 60 vuotta sitten.

Tila, jonka tarkoitusta ei vielä tiedä. Tuskin tulee olemaan ongelma.

Puutarhasuunnitelman teen sitten ensi talvena...

En ehkä tiedä, mitä haluan

Tiedättehän tunteen, kun ei ehkä oikein tiedä, mitä haluaa esimerkiksi sisustuksen suhteen. Jahkailee ja kokeilee. Tekee jotain ja toteaa sitten, että ei. Tai kesken teekupillisen käy vaihtamassa olkkarin tekstiilit, taulut ja kynttilät. Mutta ainakin syksyn värit ovat varmoja valintoja nyt, jos kaikki muu tuntuu epäselvältä.

Ryhdistäytyminen ruokailussa menossa. Sitä kun nuupahtaneena huomaa lappavansa Beniä ja Jerryä suoraan purkista suuhunsa, löytää metukkaa jääkaapista ja huomaa, että himoitsee leipää yhä useammin, on todellakin tehtävä jotain radikaalia, mutta erittäin mieluisaa.

Tajusin, että kurkut ovat vielä säilömättä. Olen kuitenkin ehtinyt lueskella ja mietiskellä kaikenlaista. Kirpparilta ostin pilkkahintaan ristipistotaulun kehysten takia, mutta en ole lainkaan varma, raaskinko ottaa ristipistotyötä kehyksistä veks. Toivon, että pian ehdin neuloa.

 (minttu, vesimeloni ja jäiset mansikat kesäisesti surrutellen sekaisin)

Milloin on aika villarannekkeiden

Vielä ei ole ollut aika huopahatun eikä villarannekkeiden. Tänäänkin on aurinko paistanut niin kauniisti ja kirkkaasti, ettei kynttilääkään ole poltettu. Metsästä on käyty poimimassa mustikoita ja sieniä. Keräilty lehtileikkeitä syysvaatetusta silmällä pitäen. Selailtu lukuisia neulelehtiä ja käyty hypistelemässä lankakaupan lankoja. Tämä aika pitää sisällään niin paljon alkuja.

Halkean tyytyväisyydestä

Sain siis toissapäivänä tapetit kunnialla seinille. Olen erittäin tyytyväinen koko muutokseen. Suorastaan olen meinannut haljeta tyytyväisyydestä. Saapa nähdä, kauanko tämä tyytyväisyys kestää. Nyt lopputulos on enemmän aikuismainen, naisellinen ja ellen sanoisi jopa tyylikäs. Liika tyttömäisyys, suloisuus ja yltiöromanttisuus karsittu olohuoneesta pois. Niillä aineksilla leikitellään sitten makuuhuoneessa. Yksi mukavimmista yllätyksistä on se, että tajusin, miten hyvin pinkki, fuksia, violetti ja vaaleanpunainen sopivat olohuoneen uuteen asuun! Aikaisemmin en saanut sopimaan sitä juuri mitenkään sisustukseen. Tervetuloa uusi värimaailma! Ja suoraan sanottuna nuo kultaiset kehyksetkin näyttävät kuulkaas aika hyviltä.

Tapetti on Boråksen, jonka mallistoista olen pitkään tykännyt. Yhtä saman firman tapettia on makuuhuoneessa, tosin nykyisten tapettien alla. Nyt taas vuorostaan Borås peitti olohuoneessa Tapettitalon kaunokaisen. Se vain menee näin! Vähän kyllä mietin, pitäisikö olla ajatonta ja kestävää, mutta kai tapetteja voi vaihtaa kahdenkin vuoden välein? Äitini aina kertoo, miten hän nuorempana lapsuudenkodissaan maalla vaihtoi tämän tästä tapetteja veljiensä kanssa. Mutta vielä pitäisi vähän mietiskellä huonekalujen paikkaa ja mallailla tauluja seinille. Kiitos Suveliinalle ja Sarille mustavalkoinspiraatiosta!

Näin sille Kirsikkapuulle sitten kävi...

Kaksi vuotta ja hösseliksi

Tajusinpa juuri, että olen bloggaillut kaksi vuotta. Kyllä sen kunniaksi kelpaa omenapiirakka leipoa! Näkymätkin ovat hyvin erilaiset kuin kaksi vuotta sitten. Ja taas täällä on laitettu hösseliksi. Alkuviikosta mainitsin sisustussuunnitelmistani. Ei ne jääneetkään haaveilun asteelle, vaan olen täällä maalaillut seiniä ja kohta heitän perään tapetit, vaihdan uuden kattolampun ja uusia sisustustekstiilejä olen jo levitellyt ympäriinsä, vaikka huonekalut lähinnä keskellä lattiaa nököttävätkin. Kaiken tämän olen tehnyt kaikista kiireisimpänä viikkona, tietenkin. Myönnettäköön, että vähän yötöiksi mennyt. Yöpaita päällä heiluttu maalitelan kanssa. Pelottava lumipalloefekti vyörymässä. Palaan tuloksiin myöhemmin. Mutta kuten näkyy: mustavalkoisella mennään! On se hienoa, että ihminen muuttuu ja maut muuttuvat. Kaksi vuotta sitten kissani oli ainoa musta kodissani ja siihenkin oli äärettömän vaikea silmän tottua tai ylipäätänsä ei tullut yhteiselosta muutenkaan mitään. Nyt natsaisi musta hullu-kisukin sisustukseen, että terveisiä vain sinne maalle.

Kiitos näistä vuosista! Vaikka vähän tällainen kiireinen sunnuntaibloggailija olenkin, niin jatkan blogiani ilomielin ja se on paikka, jossa edelleen fiilistelen itsekseni. Syvällisempiin ajatuksiin palaan sitten myöhemmin, koska nyt päässäni ei liiku muuta kuin se tapetointi. Tänä aamuna olen puuhastellut vanhojen ikivihreiden säestämänä. Tässä juuri taustalla soivaa Arvi Tikkalaa teillekin kauniit ja ihanat naiset! ♥ (vaikea kuvitella kenenkään miehen tätä lukevan...)