Kyllä vain, juhlamekko tuli ajoissa valmiiksi. Kangas shampanjan väristä juhlasatiinia. Yläosan kaava Suuri Käsityö 4/2011 ja alaosa peruskellohelma polven alle. Mekon alla useita metrejä mustaa morsiustylliä, joka olikin tämän mekon kallein hankinta ja yllättäen työläin tehdä. Musta vyö on ommeltu taftista. Olen kerrankin oikein tyytyväinen lopputulokseen, jossa oli ihanaa juhlia. Muutenkin kunnon juhliminen ja tälläytyminen mukavassa ja hauskassa seurassa oli kerrassaan ikimuistoista.
1. Opettelin vasta nyt ompelemaan piilovetoketjun ja kyllä kannatti! Ei ollut mitenkään vaikeata ja netistä löytyi hyvät ohjeet. Lisäksi taas muistin, että joka työvaiheen jälkeen kannattaa työtä sovittaa. Ja jos tekee lakanakankaasta koekappaleen, olisi todella fiksua tehdä tarvittavat muutokset myös lopulliseen työhön.
2. Juhlapäivänä käytin neljiä eri korkokenkiä. Hepsankeikka mikä hepsankeikka. Mutta menemistä riitti aamupäivästä yömyöhään.
3. Meikatessa katsoin mallia Marilynin kuvasta (ystävän hyvä ja oikeasti toimiva neuvo).
4. Rakastan entisajan glamouria, hulmuavia helmoja ja lainekampauksia.
5. Tehdessäni tyllialushametta ompelin viiden metrin matkalta nelinkerroin olevaa tylliä kiinni, jonka jälkeen huomasin, että ommel meni pieleen. Tuskastuin, kaivoin suklaalevyn esille, haukkasin siitä suoraan paloja ja lähdin kävelylle, jonka jälkeen purin työn.
6. Jälleen kerran lupasin itselleni, etten jätä tällaisia ompelutöitä viimetippaan. Suunnittelin tätä kuitenkin jo
lokakuussa.
7. Kiinnitin mekkoon lähtiessä viisi hakaneulaa varmistamaan, että pysyy yllä.
8. Ennen kuin laitan mekon pesuun, puran alakäänteen ja ompelen uudelleen paremmin.
Tässä myös kahdeksan tosiasiaa itsestäni tämän juhlamekkosen myötä. Kiitos siis Mustakissa tunnustuksesta ihanan kissamaisessa
blogissasi! Ja arvatkaas, kuka suunnittelee jo seuraavaa mekkoa...
