Olen iloinen, kun sain tällä viikolla hirmuisen hyvää ja reipasta palvelua vaatekaupassa. Sovituskoppiini kannettiin koko ajan vaatteita sovitettavaksi. Myyjä höpötti kanssani ja pähkäilimme sopivia yhdistelmiä. Vaatekaupoille meno vaatii itseltäni aina vähän ylimääräistä energiaa ja ponnistelua. Päädyin silkkimekkoon, farkkuihin ja sähäkkään puolihameeseen oikeastaan vain siksi, kun näytin siinä itseni ja myyjän mielestä niin älyttömän hyvältä. Näköjään sitä vain välillä haksahtaa.
Kynttilöitä, maitokahvia ja naistenlehtiä. Siitä on nautinnolliset kotona vietetyt sunnuntaiset aamuhetket tehty edelleen. Huomasin aamulla, että kukkakimpussani olleet oksat ovat alkaneet vihertää. Mieleeni tuli Helene Schjerfbeckin Toipilas. Samalla aurinko alkoi paistaa kirkkaalta taivaalta ja hymyilytti. Hymyilytti vielä enemmän, kun valmistamani mobilen osat ovat saaneet sisareni vauvan yhdeksi hymyksi. Toimisikohan samat hymynaamat myös meillä aikuisilla?
Ystäväni ulko-ovessa lukee "Muista avaimet ...ja hymy" Minuakin muistuttavat kotoa lähdettäessä pari asiaa. Hymyilen mielelläni työmatkoilla aamuruuhkissa. Yleensä kukaan muu ei tee sitä ja silloin tuntee nousseensa kaiken yläpuolelle ja melkein leijuvansa töihin. Suosittelen kokeilemaan.
Iloista alkavaa helmikuuta!


























