Juhlamekkoja glamourilla ja ilman

Opettelin vaateompelussa ihan uuden asian nimittäin vuorin ompelemisen mekkoon. Otin opettelua varten yksinkertaisen mallin ja tämä mekko olikin helppo ja nopea tehdä. Yhdessä iltapäivässä valmista. Lähtökohtana oli kesämekko eräästä nimeltä mainitsemattomasta käsityölehdestä. En kertakaikkiaan vain tajunnut ohjeita, miten hommassa edetään, mutta onneksi Google auttoi ja antoi kuvalliset työvaihekuvat. Mekko oli jo päälläkin eräällä illallisella. Äitini mielestä aivan uusi väri vaatetuksessani. Siskoni mielestä melko tyttömäinen malli.

Syksyn edetessä erilaisten rientojen määrä lisääntyy huimasti. Vaatetuspuoli mietityttää. Muutama muuntautumiskykyinen ja yhdisteltävä vaate olisi nyt tarpeen. Farkkuihmisenä suosin farkkuja, kivaa yläosaa ja korkkareita. Helppo yhdistelmä suoraan töistä ulos -päiviin. Uuden pikkumustan tarvitsen ja sellaisen, jota pystyisi muuntelemaan eri tilanteita varten pikkujouluista kirkkokonsertteihin. Järkevää minusta. Ompelen sen, jos ehdin. Iltapuvun tarvitsen myöhemmin talvella ja siihen jo katselen sillä silmällä malleja ja kaavoja. Ihailen entisajan glamouria. Voi, kun sellaista saisi edes pikkuriikkisen tiettyihin tilanteisiin.

Kahdessa seuraavassa kuvassa on melkoinen ero. Ensimmäisessä tyyliä ja glamouria jälkimmäisessä epätoivoinen yritykseni keksiä farkkujen kanssa sopivaa iltamenosettiä. Suuri laukku siksi, että sinne voi tunkea järkyttävän määrän kaikenlaista tavaraa. Todella tyylikästä.

Loppuun muutama kuva inspiraation lähteeksi iltapukusuunnitelmiini. Kotoisin My Vintage Vogue -sivustolta. Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Maalia, maalia ja yksi kranssi

Olen unohtunut maalaamaan. Tänään vaihtelun vuoksi ihan jotain muuta kuin valkoista. Ylipäätänsä olen vain touhunnut autotallissa (auto ei ole sinne kesän jälkeen enää mahtunut, kiitos romujeni) ylisuuressa flanellipaidassa ja yrittänyt pitää itseni lämpimänä vanhassa Osuuspankin pipossa oranssine tupsuineen. Välillä pistänyt pitkäkseni ja oikaissut selkää. Seuraavalla kerralla taidan saada kaiken valmiiksi. Ainakin lähes kaiken.

Huomasin pötkötellessäni, että viime jouluksi tekemäni sydänkranssi on roikkunut koko vuoden uunia koristamassa. Suunnittelin tekeväni kevääksi raikkaamman, mutta se näköjään jäi. Sydämet ovat siis ommeltu ja täytetty sekä kiinnitetty metallirenkaaseen ohuella metallilangalla. Tässäpä ideaksi. Ehtisinpä tehdä täksi jouluksi tuollaisen vaaleansininen-valkoinen-punainen -yhdistelmällä.

PS. Palasin juuri kaupunkiin ja kynnyksellä oli vastassa joululehti. En ole avannutkaan vielä sitä. Ihan mieletön itsehillintä! Mutta teen sen heti seuraavaksi... Voikaa hyvin!

Ei vielä punaista

Piti siirtyä jouluväreihin käsitöissä ja viikkasin vaaleansiniset kirppareilta haalimani tilkkutäkkikankaat lipaston laatikkoon odottamaan kevättä, kunnes silmiini sattui leikekirjastani sinivalkoinen sisustus ja postiluukusta kolahti nautiskeltava sisustuskataloogi. Ehkäpä jotain sinistä ja valkoista kotiin kuitenkin. Tosin onhan niitä jo. Ja miten se punainen sopiikaan sitten mausteeksi hyvin.

Ihana pidennetty viikonloppu. Juuri nyt kuumaa teetä ja lämmintä suklaakakkua. Aamulla kampaajalle ja sitten maalikaupan kautta maalle. Miten kepeä olo. Löysin aitasta kaiken tavaran alta kunnostettavan puusohvan. Siitä voisi olla seuraavaksi kunnostusurakaksi sitten talvella (ei, en maalaa sitä). Suunnittelemani tilkkutäkki sopisi tyyliin hyvin.

PS. Niin ja kunnon flanellipyjama olisi ihana.

Haipakkaa

Melkoisen haipakkaa ollut ja mitä tästä vielä tulee.

Ainakin on tullut sellainen tunne, että tekisi mieli maalata ja tapetoida kotona kaikki seinät. Vaihtaa lattia, jalkalistat ja keittiökaappien ovet. Ihan asua erinäköisesti, erivärisesti ja erityylisesti.

Olen haalinut kokelman erilaisia vanhoja kehyksiä - ehkä seinälle kollaasiksi. Kulta värinä herättää vain hyvin ristiriitaisia tunteita. En tiedä, inhoaisinko jopa.

Ajatuksissa ylipäätänsä syksy, mahdollisuudet ja uudet alut.

Pakahduttavat aamut

On nämä rannekkeet valmiiksi asti tulleet. Lanka Mondial Sidney ja malli tämän syksyn Modasta (en löydä nyt lehteä mistään, niin en osaa sanoa lehden numeroa). Kookosnapeilla kiinnitys. Oli kiva vetäistä käsiin viikonloppuna heti herätessä ja hörppiä pikaisesti aamutee, koska ulos oli päästävä jo seitsemän jälkeen. Olen jo moneen kertaan maininnut rakkaudestani syksyä kohtaan, mutta sanon sen vielä, ettei tällaisesta voi olla nauttimatta. Aamulenkki sumun keskellä auringon noustessa. Ihan pakahtuu.

Tällä tunteella ensi viikkoon.