maanantai 23. elokuuta 2010

Ryhtiliike





Huomasin vihreät tammenterhot lenkkipolun varrella ja pakko oli työntää muutama taskuun. Vaikka kuvat ovat utuisen vaaleita, kaipailen värejä kotiin. Valkoinen ja hennot muut sävyt eivät nyt yksin riitä. Toin vintiltä keltaisen räsymatonkin olohuoneeseen. Olen myös suunnitellut syksyisten sohvatyynyjen ompelua.

Viikonloppuna selailin sisustuslehtiä ja leikekirjaani läpi. Hirmuinen tarve tehdä kuvakollaaseja. Töissäkin lounastauolla leikkelin kiinnostavia kuvia lehdistä. Siivoilin kotona myös kaappeja läpi. Syksyinen ryhtiliike ja hallinnan tunnetta elämään.




PS. Nämä ja edelliset kuvat siis eräästä vanhasta maalaistalosta, joka tupsahti hetki sitten elämääni. Talon tulevaisuus on vielä avoin, mutta olen mukana aloittamassa sen kunnostamisen talven mittaan. Täysin mahdollista olla joskus omanikin. Mene ja tiedä, miten elämä kulkee. Olen levollisin mielin ja melko huoleton. Tietysti myös varovaisen inspiroitunut. Jokin tarkoitus kaikella kuitenkin on.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Väsynyt syksyilijä





Sanoinko joskus, että syksy on uusien alkujen aikaa? Jotain taitaa tapahtua.

On väsyttänyt nyt niin kamalasti. Ihan liikaa. Takana vissiin kesien kesä.

Paitsi, että ompelin yhdestä kirppikseltä 50 sentillä ostamastani tyynyliinasta puolihameen. Palanen siitä ylimmässä kuvassa.

Pohdin usein unelmia ja sitä, miten niillä vissiin on tapana toteutua. Kyllähän ne yleensä toteutuvatkin tavalla tai toisella. Yhtäkkiä sitä vaikka huomaa seisoskelevansa haaveilemallaan lautalattialla ja tuijottavansa epäuskoisesti pönttöuunia. 

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Syyshuivi




Syyshuivini on valmistunut hyvissä ajoin. Tarkoitettu kunnon kirpakoihin syyspäiviin. Tosin nytkin näillä helteillä kokeiltuna vaikutti hyvin lämpöiseltä. Lanka on ehtaa suomalaista villaa ja tilattu täältä. Neulottu helmineuleena.

Lämmöstä huolimatta syksyä on ilmassa. Puimurit hurisevat pelloilla. Iltamyöhäisellä nousee sankka usva. Päivät ovat menneet mustikoita, herukoita ja karviaisia poimiessa, putsatessa ja pakastaessa. Kurkkuja on säilötty rivakasti. Kesäkurpitsoja on salaa kasvanut jättimäisiksi. Kaikkea alkaa taas olla samaan aikaan paljon. Aamuvarhaisesta yömyöhäiseen olen vain keskittynyt tähän touhuun ja vähän joutunut ottamaan särkylääkettä sekä makaamaan mustikanvarpujen välissä. Loppukesästä ja alkusyksystä tekemistä riittää. Mutta juuri nyt olen tuntenut olevani pitkiin aikoihin enemmän elossa kuin koskaan.


"Minussa asuu jo muuttolintujen levottomuus.
Polut vettyvät. Mieleni täyttää huoli:
miten nyt osaan astella kadulla
kun olen kolme kuukautta kulkenut
ympärillä pitkä heinä ja pienten perhosten pilvi?"

- Eeva Kilpi