Ei mitään valmista

Aamuisin olen miettinyt, pitäisikö laittaa käsineet vai ei. Ilman olen ollut ja tarjennut, vaikka viikonloppuna tekikin tiukkaa. Olen testannut jo kahta omenapiirakkaohjetta ja ehkä kehitellyt sen tämän syksyn täydellisen reseptin. Tekisi mieli neuloa oikein kunnolla, mutta en ole oikein keksinyt mitään tarpeeksi houkuttelevaa ohjetta neuletakkiin. Yksi jouluinen villalankavyyhti lojuu työpöydän kulmalla. Pari syysvaatteen kaavaakin olen laittanut talteen ja pitäisi vain käydä kangaskaupassa.  

Kävin läpi jemmaamiani pitsilakanoita ja muita kankaisia aarteita. Olen säästänyt vanhoja risoja merkattuja liinoja tarkoituksenani tehdä niistä joskus tilkkutäkki. Ehkä ensi kesänä. Hipelöin myös punaiset vanhat kankaat läpi joulua ajatellen. Vaaleansininen kierrätyskangaspino on odottanut jo kesästä asti piirongin reunalla tilkuiksi leikkaamista. Sohvan selkänojalla on taas pinossaan mahdollisia syystyynykankaita.

Ei siis mitään varsinaista asiaa. Vain suunnitelmia. Tosin paljon isoja töitä on tekemisenkin asteella. Ehkä siis joskus jotain valmista voi taas nähdä täällä. Ruokapöytä tuoleineen ja kaappi on rapsuttelun, hionnan ja maalauksen alla. Olisikohan tämä kesällä aloittamani homma pyhäinmiestenpäivänä valmis?

Pienen juhlan paikka

Sen suuremmitta höpöttelyittä: blogini täyttää vuoden. Hassu juttu kertakaikkiaan. Ensimmäinen päivämäärä on 10.9.2009. Pitkään olin blogini kanssa yksikseen. Uppouduin ja unohdin arjen. Vasta myöhemmin tajusin, että yksi kivoimmista jutuista täällä ovat blogikaverit, että kiitti vaan teille! Ja jatkan kyllä blogiani.

Kuten arvaattekin, on arvonnan aika. Palkintona Martta Wendelinin kuvin varustettu muistikirja kera muutaman pitsinauhan ja pellavainen käsinkudottu keittiöpyyhe, muutama Martta Wendelinin kortti ja pitsinauhan pätkä. Eli vallan kaksi palkintoa arvotaan.

Jätäthän pienet terveiset osallistumisesi yhteydessä. Aihe on vapaa. Vaikkapa kuulumisia tai vähän jotain itsestäsi tai minkä takia blogini kiinnostaa sinua. Onnea arvontaan ja kiva, kun piipahdatte täällä! Osallistua voi myös sähköpostitse. Aikaa 10.9.2010 asti.

Tähän saumaan sopivat myös Nonnalta ja Hyvä Mieli -blogista saamani tunnustukset (kiitos!) kera seitsemän asian itsestäni.

• Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän viihdyn kotona ja rakastan rutiineja.
• Rakastan passata, höösätä ja lelliä. Oli kyse ihmisistä tai eläimistä. Minusta tulikin heti kissani nöyrin palvelija ja alamainen.
• Olen maanviljelijän tyttö ja rakastan peltoja. Tunnistan omien traktoreiden äänet jo kaukaa.
• Olen tehnyt pienestä pitäen käsitöitä ja sisustanut sekä leiponut että kitkenyt kasvimaata.
• Jahka löydän tarpeeksi kauniita vanhoja kangasnenäliinoja, ompelen niistä tilkkupeiton.
• En usko sattumaan. Uskon tarkoitukseen, vaikka joskus sitä on hankala löytää.
• Olen joskus liian järkeilevä ja laskelmoiva. Pitäisi enemmän mennä tunteella.

Viimeisenä tietona se, että olen hyvin väsynyt ja menen nukkumaan ja olen niin roisto, etten ainakaan nyt jaa tunnustusta eteenpäin. Mutta osallistukaa toki arvontaan!

Ryhtiliike

Huomasin vihreät tammenterhot lenkkipolun varrella ja pakko oli työntää muutama taskuun. Vaikka kuvat ovat utuisen vaaleita, kaipailen värejä kotiin. Valkoinen ja hennot muut sävyt eivät nyt yksin riitä. Toin vintiltä keltaisen räsymatonkin olohuoneeseen. Olen myös suunnitellut syksyisten sohvatyynyjen ompelua.

Viikonloppuna selailin sisustuslehtiä ja leikekirjaani läpi. Hirmuinen tarve tehdä kuvakollaaseja. Töissäkin lounastauolla leikkelin kiinnostavia kuvia lehdistä. Siivoilin kotona myös kaappeja läpi. Syksyinen ryhtiliike ja hallinnan tunnetta elämään.

PS. Nämä ja edelliset kuvat siis eräästä vanhasta maalaistalosta, joka tupsahti hetki sitten elämääni. Talon tulevaisuus on vielä avoin, mutta olen mukana aloittamassa sen kunnostamisen talven mittaan. Täysin mahdollista olla joskus omanikin. Mene ja tiedä, miten elämä kulkee. Olen levollisin mielin ja melko huoleton. Tietysti myös varovaisen inspiroitunut. Jokin tarkoitus kaikella kuitenkin on.

Väsynyt syksyilijä

Sanoinko joskus, että syksy on uusien alkujen aikaa? Jotain taitaa tapahtua. En oikein keksi mitään kevyttä höpötettävää, koska en ole viime aikoina juurikaan mitään keveitä höpöhöpöjuttuja miettinytkään. En kyllä ole liiemmin synkistellytkään. Ja eilen nauroin kippurassa ystäväni kanssa, mutta myös itkeä pillitimme kahvittelun lomassa. On väsyttänytkin nyt niin kamalasti. Ihan liikaa. Takana vissiin kesien kesä.

Paitsi, että ompelin yhdestä kirppikseltä 50 sentillä ostamastani tyynyliinasta puolihameen. Palanen siitä ylimmässä kuvassa.

Pohdin usein unelmia ja sitä, miten niillä vissiin on tapana toteutua. Kyllähän ne yleensä toteutuvatkin tavalla tai toisella. Yhtäkkiä sitä vaikka huomaa seisoskelevansa haaveilemallaan lautalattialla ja tuijottavansa epäuskoisesti pönttöuunia. Vähän ollut sellaisia huhhuh -hetkiä. Blogiakin olen pitänyt kohta vuoden. Saatanpa ehkä jatkaa seuraavankin ja mitä lie sekin tuo tullessaan.

Syyshuivi

Syyshuivini on valmistunut hyvissä ajoin. Tarkoitettu kunnon kirpakoihin syyspäiviin. Tosin nytkin näillä helteillä kokeiltuna vaikutti hyvin lämpöiseltä. Lanka on ehtaa suomalaista villaa ja tilattu täältä. Neulottu helmineuleena.

Lämmöstä huolimatta syksyä on ilmassa. Puimurit hurisevat pelloilla. Iltamyöhäisellä nousee sankka usva. Päivät ovat menneet mustikoita, herukoita ja karviaisia poimiessa, putsatessa ja pakastaessa. Kurkkuja on säilötty rivakasti. Kesäkurpitsoja on salaa kasvanut jättimäisiksi. Kaikkea alkaa taas olla samaan aikaan paljon. Aamuvarhaisesta yömyöhäiseen olen vain keskittynyt tähän touhuun ja vähän joutunut ottamaan särkylääkettä sekä makaamaan mustikanvarpujen välissä. Loppukesästä ja alkusyksystä tekemistä riittää. Mutta juuri nyt olen tuntenut olevani pitkiin aikoihin enemmän elossa kuin koskaan.

"Minussa asuu jo muuttolintujen levottomuus.

Polut vettyvät. Mieleni täyttää huoli:

miten nyt osaan astella kadulla

kun olen kolme kuukautta kulkenut

ympärillä pitkä heinä ja pienten perhosten pilvi?"

- Eeva Kilpi