torstai 29. heinäkuuta 2010

Hattu ja hamonen




Siskoni toi minulle vanhoja pussilakanoita kirpputorilta. Niin tiedättehän, niistä voi tehdä kaikenlaista. Tästä pehmoisesta, keveästä ja ilmeisen hyvinnukutusta tein rennon kesähameen ja hatun, kun menin muutamaksi päiväksi siskoni luo. Hatun ohje Moda 3/2010 ja hame mittailtu silmämääräisesti yhdestä vanhasta mekkosesta.

Kuvat otettu hetkeä ennen kuutamouintia. Iltasella on luettu runoja kynttilänvalossa, syöty sillivoileipää ja nautiskeltu omia tomaatteja.


"Ei jätä luontokaan valinnanvaraa.

Kun on nähnyt lammen sylissä pilven
ja lumpeitten keskellä kuun
on lopullisesti sielunsa armoilla."

- Eeva Kilpi



PS. Kiitos innokkaista kommenteistanne oransseja tuoleja koskien! Nyt olen pitänyt rapsuttelusta reilusti taukoa ja kerännyt intoa. Olen saanut myös kuin tilauksesta yhden kaapin, joka tulisi keittiöön. En ole sitä vielä nähnyt, mutta maali kuulemma hilseilee siinä hurjan houkuttelevasti.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Raaps raaps





Aikaisemmin mainitsin suunnitelmistani uuden ruokapöydän ja tuolien osalta. Rupesinkin tuumasta toimeen. Aitasta löytyi (miten sieltä löytyykään joka kerta jotain uutta) muutama ikivanha oranssi tuoli. Vähän hassuja. Runsaasti erilaisia sorvauksia. Kylän puuseppä tehnyt. Ei tainnut olla mikään muotoilun maisteri. Lähinnä vain tunnearvoa. Mutta minua viehätti. Harmillisesti tarkka historia tuoleista on jo haudassa. Tiesin, että maalien poistaminen on työlästä. Hullujen hommaa. Ja kyllä se todella oli työlästä. Ensin oranssi maali, alla valkoinen pohjamaali, joiden alla tumma ja vaalea vihreä maali. Pohjimmaisena ruskea maali. Ajattelin positiivisesti, että tuoli per päivä. Mutta ensimmäisessä tuolissa meni maalinpoistoaineen kera kaksi päivää eivätkä kaikki maalikerrokset edes lähteneet. Lopputulos kurjan epätasainen. Toisesta tuolista raaputtelin maalit irti veitsen kärjellä ilman aineita. Työvälineet näkyvät kuvasta. Kaikki maalit lähtivät kerralla. Tosin työ on vielä kesken. Tehokasta, mutta todella raskasta. Varsinkin yli kolmenkymmenen asteen helteessä.

Neljännen päivän makasin puutarhakeinussa kiukkuisena ja väsyneenä. Pitäkää typerät tuolinne, ajattelin. Hankin pari penkkiä, niin pääsen helpommalla. Kotivinkkiä selaillessani silmääni sattui kuva, jossa oli kivasti erilaisia tuoleja pöydän ympärillä. Taidan kuitenkin tehdä kaksi tuolia valmiiksi syksyn kuluessa. Loput voin tehdä vaikka ensi kesänä tai seuraavana. Pöydästä en vielä viitsi mainita. Pahus soikoon, kun näissä vanhoissa romuissa on työtä.

(Kuva näpsästy kesän Kotivinkistä)


Maalien rapsuttelun lomassa olen syönyt lähinnä kurkkuja ja tomaatteja suoraan kasvihuoneesta. Poiminut kouratolkulla mansikoita ja herukoita suoraan suuhun. Sovitellut puutarhavattuja sormen päihin. Mustikoitakin käynyt poimimassa muutaman aamiaisannoksen verran. Tein pyynnöstä eräisiin kesäjuhliin pöytäkukkaset vanhoihin lasipulloihin ja muutaman ison kimpun kahvipöytään. Melkoisen haastavaa löytää tällä paahteella kukkasia luonnosta, muttei suinkaan mahdotonta. Käytin ohdakkeita, takiaisia, kasvimaalta persiljaa, kehäkukkia, rukiin tähkiä ja mitä nyt sattui ulkona olemaan.





PS. Isäni tuli toissailtana luokseni ja näytti keltaista omenapuun lehteä. Syksy tulee, hän sanoi. Vilja tuoksuu jo, minä vastasin innoissani. Niin tekee, hän sanoi ja käveli pois. Vilja tosiaan tuoksuu! Se tietää syksyä. Pakahdun onnesta syksyisin. Parasta aikaa. Odotan ehkä enemmän syksyä kuin joulua. Ainakin tällä hetkellä.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Taulusta tyynyksi




Pitihän tämäkin kokeilla. Nimittäin kirpparilla sattui eteeni kaunis ristipistotyö kolmella eurolla ja siinä samassa muistin nähneeni ainakin kolmessa eri lehdessä vanhasta ristipistotaulusta tehdyn tyynynpäällisen. Sellainen omastanikin syntyi. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa tehdä moisen reunuksen kanttinauhasta.



PS. Neulon muuten parhaillaan syyshuivia. Aloitin juhannuksena. Uskon jopa sen valmistuvan syksyksi kera pipon.