Hattu ja hamonen

Siskoni toi minulle vanhoja pussilakanoita kirpputorilta. Niin tiedättehän, niistä voi tehdä kaikenlaista. Tästä pehmoisesta, keveästä ja ilmeisen hyvinnukutusta tein rennon kesähameen ja hatun, kun menin muutamaksi päiväksi siskoni luo. Hatun ohje Moda 3/2010 ja hame mittailtu silmämääräisesti yhdestä vanhasta mekkosesta.

Kuvat otettu hetkeä ennen kuutamouintia. Iltasella on luettu runoja kynttilänvalossa, syöty sillivoileipää ja nautiskeltu omia tomaatteja.

"Ei jätä luontokaan valinnanvaraa.

Kun on nähnyt lammen sylissä pilven

ja lumpeitten keskellä kuun

on lopullisesti sielunsa armoilla."

- Eeva Kilpi

PS. Kiitos innokkaista kommenteistanne oransseja tuoleja koskien! Nyt olen pitänyt rapsuttelusta reilusti taukoa ja kerännyt intoa. Olen saanut myös kuin tilauksesta yhden kaapin, joka tulisi keittiöön. En ole sitä vielä nähnyt, mutta maali kuulemma hilseilee siinä hurjan houkuttelevasti.

Raaps raaps

Aikaisemmin mainitsin suunnitelmistani uuden ruokapöydän ja tuolien osalta. Rupesinkin tuumasta toimeen. Aitasta löytyi (miten sieltä löytyykään joka kerta jotain uutta) muutama ikivanha oranssi tuoli. Vähän hassuja. Runsaasti erilaisia sorvauksia. Kylän puuseppä tehnyt. Ei tainnut olla mikään muotoilun maisteri. Lähinnä vain tunnearvoa. Mutta minua viehätti. Harmillisesti tarkka historia tuoleista on jo haudassa. Tiesin, että maalien poistaminen on työlästä. Hullujen hommaa. Ja kyllä se todella oli työlästä. Ensin oranssi maali, alla valkoinen pohjamaali, joiden alla tumma ja vaalea vihreä maali. Pohjimmaisena ruskea maali. Ajattelin positiivisesti, että tuoli per päivä. Mutta ensimmäisessä tuolissa meni maalinpoistoaineen kera kaksi päivää eivätkä kaikki maalikerrokset edes lähteneet. Lopputulos kurjan epätasainen. Toisesta tuolista raaputtelin maalit irti veitsen kärjellä ilman aineita. Työvälineet näkyvät kuvasta. Kaikki maalit lähtivät kerralla. Tosin työ on vielä kesken. Tehokasta, mutta todella raskasta. Varsinkin yli kolmenkymmenen asteen helteessä.

Neljännen päivän makasin puutarhakeinussa kiukkuisena ja väsyneenä. Pitäkää typerät tuolinne, ajattelin. Hankin pari penkkiä, niin pääsen helpommalla. Kotivinkkiä selaillessani silmääni sattui kuva, jossa oli kivasti erilaisia tuoleja pöydän ympärillä. Taidan kuitenkin tehdä kaksi tuolia valmiiksi syksyn kuluessa. Loput voin tehdä vaikka ensi kesänä tai seuraavana. Pöydästä en vielä viitsi mainita. Pahus soikoon, kun näissä vanhoissa romuissa on työtä.

(Kuva näpsästy kesän Kotivinkistä)

Maalien rapsuttelun lomassa olen syönyt lähinnä kurkkuja ja tomaatteja suoraan kasvihuoneesta. Poiminut kouratolkulla mansikoita ja herukoita suoraan suuhun. Sovitellut puutarhavattuja sormen päihin. Mustikoitakin käynyt poimimassa muutaman aamiaisannoksen verran. Tein pyynnöstä eräisiin kesäjuhliin pöytäkukkaset vanhoihin lasipulloihin ja muutaman ison kimpun kahvipöytään. Melkoisen haastavaa löytää tällä paahteella kukkasia luonnosta, muttei suinkaan mahdotonta. Käytin ohdakkeita, takiaisia, kasvimaalta persiljaa, kehäkukkia, rukiin tähkiä ja mitä nyt sattui ulkona olemaan.

PS. Isäni tuli toissailtana luokseni ja näytti keltaista omenapuun lehteä. Syksy tulee, hän sanoi. Vilja tuoksuu jo, minä vastasin innoissani. Niin tekee, hän sanoi ja käveli pois. Vilja tosiaan tuoksuu! Se tietää syksyä. Pakahdun onnesta syksyisin. Parasta aikaa. Odotan ehkä enemmän syksyä kuin joulua. Ainakin tällä hetkellä.

Sininen uni

Päivät kissa makaa aitan alla. Koira on kääriytynut märkään pyyhkeeseen. Minä istun puun alla keinussa neulomassa. Ehkä voisi ottaa elukoista mallia. Iltaisin olen vienyt tuolin pellon laidalle ja kuivatellut hiukseni auringonlaskussa. Aikaa taas ajatella kaikenlaista. Olla tässä.

Uni ei tahdo tulla. Aamuyöllä koira tuhisee lattialla. Kissa on päättänyt tulla iholle ja ojentanut pitkän vartensa hyvään nukkumisasentoon, jota minä, nöyrin palvelija, mukailen. Uni tulee muutamaksi tunniksi. Unilauluksi kuuntelen tätä ja tätä. Pienenä peitin aina silmät, kun Nukkumatti heitti unihiekkaa.

(kuva: mtv3.fi)

PS. Kuukilla on arvonta blogissaan!

Taulusta tyynyksi

Pitihän tämäkin kokeilla. Nimittäin kirpparilla sattui eteeni kaunis ristipistotyö kolmella eurolla ja siinä samassa muistin nähneeni ainakin kolmessa eri lehdessä vanhasta ristipistotaulusta tehdyn tyynynpäällisen. Sellainen omastanikin syntyi. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa tehdä moisen reunuksen kanttinauhasta.

PS. Neulon muuten parhaillaan syyshuivia. Aloitin juhannuksena. Uskon jopa sen valmistuvan syksyksi kera pipon.

Aina on toivoa

Elämäni yksi suurimmista toiveista ja unelmista on saavuttaa ja säilyttää mielenrauha ja toivo. Joskus tuntuu, että vastoinkäymisiä ihmiselämässä on liikaa, että nyt voisi jo riittää. Koskaan ei ole liikaa, tokaisee isäni aina tähän. Jokaisesta vastoinkäymisestä voi olla kiitollinen. Kaikessa voi nähdä tarkoituksen, merkityksen ja kasvun, hän lisää. Kertailimme yhtenä yömyöhäisenä puheluna menneisyyttä, nykyisyyttä ja loimme katseemme tulevaan. Vaikka elämä toisinaan tuntuu pelkältä vastoinkäymisten ja menetysten vikalistalta, on positiivisten asioiden lista kuitenkin huomattavasti pidempi. Sehän on valtavan pitkä, totesimme yhdessä. Elämä on ollut nousujohdanteista kaikesta huolimatta, hän lisää, vaikka se onkin välillä ollut kulkemista kriisistä toiseen.

Koska milloinkaan ei voi täysin aavistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu, on syytä elää nyt ja tässä. Ja ihan täysillä. Tuttu juttu, mutta ei tahdo yleensä mennä meidän tollojen kaaliin. Eihän elämä olisi elämänmakuista, jos se olisi vain pelkkää tyyntä, isäni pohti iloisesti. Kaikille pitäisi suoda vaikeuksia, jotta pysyisi nöyränä ja pehmeänä, hän lisäsi. En soisi moisia raskaita taakkoja kenellekään, huomautin. Mutta jokaiselle niin paljon kuin hän kestää, muistutti isäni.

Jos pystyisi olemaan vahva mutta nöyrä, tyyni mutta herkkä, toivoa täynnä mutta realisti. Kestää horjumatta (ainakin pahemmin) elämän myrskyt. Olla ihminen, jota olisi helppo lähestyä ja joka osaisi olla rohkeasti ja aidosti tukena muille. Mutta muistaa, että on itse vastuussa omasta itsestään ja jaksamisestaan. Pitää mielessä, että aina on toivoa. Valita puolensa, nousta maasta lyötynä ja jatkaa oman elämänsä voittajana.

Melkoisesti opittavaa ja tavoiteltavaa. Koko loppuelämäksi.

PS. Mopoilimme juhannuksena. Tosin menopeli ei ollut sama kuin isälläni nuorena, vaan moderni versio. Minä vaaleanpunaisessa avokypärässä ja äitini jättisuuret crocsit jalassa pidin rystyset valkoisena tarakasta kiinni, kun huristelimme isäni kanssa pitkin kyläteitä. Vissiin sitä isä-tytär laatuaikaa.