Elämä kantaa

Juhannuksena hellimme kilvan hauva-vauvaa, jonka siskoni salaa kiikutti isälle syntymäpäivälahjaksi. Isämme oli haaveillut koiran hankinnasta, joten ei se mikään karmea yllätys ollut. Kerrassaan hellyttävä. Puhdas tarkoitus toimia elämän keventäjänä. Sitähän se totisesti olikin. Katsella nyt koiruuden kuperkeikkoja nurmikolla.

Kävelimme paljon paljasjaloin. Siskoni mukaan se hoitaa sisäelimiä. En ihmettele yhtään. Sorateillä kävely tuntui takaraivossa asti. Etsimme liitereistä pyöriä eri vuosikymmenten varrelta ja pyöräilimme pitkin niittykukkasten reunustamia pikkuteitä. Siskoni miehelle jäi aitasta löytynyt vanha ruosteinen potkuteltava rollaattorin tapainen, mutta oli oiva kulkupeli sekin. En muista nähneeni mikään kesä näin paljon luonnonkukkia. Apilapelto avautui pihamaalta. Metsämansikoita (ja yksi kypsä mustikka) riitti jälkiruokaan.

Hiljaisuus tuntui ihanalta. Kylän juhannuskokko kajasti ulkosaunan ikkunasta. Naapurin täti (joka on mielestäni ollut yhtä vanha jo kolmekymmentä vuotta) tarjosi vaaleanpunaisessa huvimajassaan portviiniä. Kuljin hameessa ja mietin: elämä kantaa.

PS. Toin yhden kaksikymmentä vuotta aitassa lojuneen klassisen naistenpyörän itselleni kaupunkiin. Sinisen Tunturin. Otin mukaan myös muutaman pärekorin. Eiköhän niistä yhden voisi viritellä tarakalle. Isäni ihmetteli, miksen halunnut ottaa käyräsarvista, koska olin AINA halunnut käyräsarvista pyörää. Totesin, että ihmiset muuttuvat. Muuttuvat kahdessakymmenessä vuodessa paljonkin.

Puun alla

Istuin kauniissa kahvilassa omassa rauhassani ja luin kirjaa. Join pari kupillista kahvia. Vaeltelin puutarhoissa, puistoissa ja metsäpoluilla. Istuskelin penkeillä ja ihmettelin, miten muistikirjaani syntyi yhtenä hetkenä neljä sivua tekstiä.

Löysin uusia polkuja lenkkipolkuni varsilta ja omasta mielestäni. Molemmat ilahduttivat. Aistin keskikesän taianomaisen, pehmeän ja ihmeellisen luonnon. Mietin ajatusta: "ihminen ei voi hyvin, ellei hänellä ole jonkinlaista luontosuhdetta". Poimin tien varrelta ruusun ja työnsin käsilaukkuuni. Kotona nostin lättänän ruusun kirpputorilta ostamaani vanhaan kulhoon. Totesin jälleen kerran, etten vaihtaisi elämääni kenenkään toisen omaan.

Kiljaisin ääneen ja pomppasin tuoliltani pystyyn, kun tomaatti-mokomani olivat salaa tupsahtaneet raakileille. Olen myös iloinnut jo toista kuukautta siitä, että voin joka päivä napsia kourallisen omakasvattamiani yrttejä ruokaani.

Mietin myös, että voisin hankkia pyörän. (Häpeäkseni voin tunnustaa, etten omista omaa pyörää.) Aivan tavallisen klassisen naisten pyörän, jossa olisi rottinkinen kori. Sellaisella pyörällä takuula pyöräilisi onnellinen nainen kukkasia korissaan.

Kuva: SuomisenPyörä



"Mielikuvitus tarvitsee hemmottelua, turhanpäiväistä, hyödytöntä puuhastelua ja askartelua"

- Brenda Ueland

Onnellista juhannusta!

Keittiöhaaveita

Tuli taas se hetki, jolloin olohuoneen penkin alla oleva yltiötäysi sisustuslehtikori oli tyhjennettävä ja osasta lehtiä päästävä eroon. Tänään tuli ostettua kuitenkin kolme lisää. Lehdet kyllä luetaan moneen kertaan ja ne menevät kiertoon ja olen löytänyt uudehkoja lehtiä paljon kirpputoreilta. Selailin lehtiä läpi, otin inspiroivat kuvat talteen leikekansion väliin ja kuvailin muutamia tunnelmia keittiötä ajatellen. Haaveenani on toteuttaa ruokailutila uudella ja isommalla pöydällä tuoleineen. Pöytä jo on aitassa odottelemassa. Tuoleista en ole niin varma. Lisäksi ehkä pari avohyllyä ja jonkinlainen pienehkö kaappi astioille tai ainakin sivupöytä, jolla saa lisää laskutilaa keittiöön. Siihen voisi kattaa myös noutopöydän. Kesälomasuunnitelmia siis ja ahkeraa kirpputoreilla koluamista luvassa.

Alla olevat kuvat on napsittu vanhoista Maalaisunelmista, Kotivinkistä ja Glorian kodista.

Haaveita täynnä olevaa viikonloppua!

Aito suklaahetki

Olen kokenut aidon suklaahetken voimakkaampana kuin koskaan ennen. Hetken, jolloin todella täytyi saada suklaata. Pureskella suklaapaloja kuin leipää ja kokea suklaan tuoma hyvä mieli. Suklaani tarkoittaa aina vähintään 70 prosenttista ehtaa tavaraa. Mieluiten 85.

Olen myös leikitellyt ajatuksella, että jos vain ympärilläni olisi oikein paljon kauniita kukkia, pystyisin olemaan onnellinen vaikeammissakin elämäntilaissa.

Olen ommellut paidan varaston kätköistä löytyneestä brodeeratusta kangastilkusta. En taistellut ollenkaan kaavojen kanssa. En nimittäin käyttänyt kaavoja. Mittailin silmämääräisesti kaavat vanhan paitani mukaisesti. En viitsinyt tehdä edes pääntien muotokaitaleita. Tuli ihan hyvä.

Fiilistelyä viilijäätelöllä

Inspiroiduin uusimman Maalaisunelman viilijäätelön ohjeesta niin, että päätin kokeilla. Jääkaapissa kun sattui olemaan kaksi purkkia viiliä ja purkki kermaa. Mustaherukkahillon korvasin raparperilla, jonka hillosin pienessä vesitilkassa kattilassa. Sokerin sijasta käytin hunajaa. Sekaan meni vielä muutama pakastemansikka. Ensin kärsimättömänä jäädyttelin viilikermaseosta ja kävin sekoittelemassa sitä muutamaan kertaan. Vähän jäätyneenä kaadoin puolet seoksesta vuokaan ja sen päälle puolet raparperimansikkahillokkeesta ja loput ainekset sekoitin vielä keskenään ja kaadoin päällimmäiseksi kerrokseksi. Aivan kuten ohjeessa sanottiin. Sitten vielä pakastumaan ja ensimmäiset maistelut vielä vähän löllöstä jäätelöstä. Hyvää.

Olen ollut tällä viikolla onnellinen saamastani käsin kirjoitetusta kirjeestä ja kauniista kuvista. Harvoin päivän posti sisältää näin ilahduttavia lähetyksiä.

Pussilakanasta mekoksi

Tämä mekkonen siis roikkui viikko sitten puolivalmiina omenapuun oksalla. Kankaana on käytetty kirpputorilta ostettua uuden veroista tai ehkä jopa käyttämätöntä lasten pussilakanaa. Kaavat ovat Suuri Käsityö -lehdestä 11-12/2009. Yritin olla kaavoissa tarkkana ja korjasin mm. väärissä kohdissa olleita laskoksia, mutten älynnyt, että pienin koko voisi olla niin iso, ettei auttanut muu kuin ratkoa ommeltu mekkonen osiin, kun pieni sisäänotto sivusaumoista ei todellakaan riittänyt. Ihan tyynen rauhallisesti ratkoin, koska ompeluksella ei ollut mikään kiire.

Matroskin ehdotti aiemmassa kommentissaan koekappaleen ompelemista lakanakankaasta. No mekkohan on tavallaan ommeltu lakanasta... Sain myös häneltä vinkkejä hyviin kaavoihin. Itseltäni jo löytyykin Joka tyypin kaavakirja, jonka avulla olen onnistunut hienosti. Built by Wendy -sarjan kirjat ovat kuulemma myös hyviä. Muita kaavoja, joilla onnistuu? Olen nimittäin tainnut jäädä koukkuun vaateompeluun.

Hengähdystauko

( pientä esimakua tulevasta )

Muutaman päivän vapaalla olen juossut metsä- ja peltoteitä mieli rentoutuneena. Saunonut niskakivun pois ja nukkunut saunan jälkeen puoli yhdeksään, joka on ihme puoli kuudelta arkena ja pyhänä heräävälle. Olen lässyttänyt kissalleni ja lukenut Silitä kissaa -kirjaa sekä syönyt aamiaiseksi, lounaaksi ja iltapalaksi lammaspaistia.

Olen katsastanut marjapensaat, mansikkamaan, vatut ja mustikan kukinnan sekä viime kesänä kylvämäni lemmikit. Ommellut mekkoa ihan vain pikkuisen ja todennut, että ompelijan paras kaveri on ratkoja ja että tikin pituus kannattaa olla niin pitkä kuin kehtaa ommella.

Olen leiponut täydellistä raparperipiirakkaa tällä ohjeella, jonka löysin vuosi sitten. Lisäksi olen ratkaissut keittiöni tilapulman ja siitä ilahtuneena kiertänyt aitat ja liiterit ja löytänyt ainakin yhden varteenotettavan huonekalun. Kirpparilta myös löytyi äitini vanha vedensuodatin kahdella eurolla.

"Hiljaisuudessa ja rauhassa, pysähtyneisyydessä ja itsensä kuuntelussa syntyy luovuus." (Tommy Hellsten)