sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Vastapainoksi yksinkertaista


Ompelin suuritöisten eikä aina niin täydellisesti onnistuneiden tunikoiden vastapainoksi pari nopeaa ja yksinkertaista työtä. Uudistin takkiani pitsinauhapätkällä ja ompelin pellavakankaasta huivin, jonka reunustin myös pitsillä. Ihanan helppoa!

Lisäksi muutama ajankohtainen kuva kirjasta Kesäkotielämää. Varsinkin viimeinen kuva viehättää yksinkertaisuudellaan. Juuri nyt voisin istuskella tuossa huoneessa maitokahvilla.





torstai 27. toukokuuta 2010

Epäonninen ompelus


Miten vaateompelukseni tunikoiden osalta ei tahdo oikein onnistua? Kuviinkin piilouduin omenapuun kukkien suojaan. Alimpana kuva mallista, joka löytyy uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä. Kangas tällä kertaa ihan kangaskaupan palalaatikosta pengottu, mutta pitsinauha on vanha ja sitä onkin käytetty sen verran, kun sitä nyt sattui olemaan.

Ratkon tunikan vielä osiin, koska joudun mm. nostamaan pitsikaitaletta ylöspäin ja siirtämään muotolaskosten paikkaa. Ompelus nimittäin roikkuu epämääräisesti ylläni ja ihan miten sattuu. Ihmeellistä. Olisi kannattanyt paremmin sovitella kaavoja, mutta luotin liikaa ohjeeseen. Hihatkin oli vaikea saada sopimaan kädenteihin. Nyt ei tullut onnistumisen kokemuksia, mutta en lannistu, koska olen haalinut melkoisen pinon kankaita vaateompelua varten. Haluaisin innostaa myös muita vaateompeluun, mutta ihan vain tiedoksi, ettei aina onnistu...



perjantai 21. toukokuuta 2010

Pöytä, laatikoita ja yöhousut



Pitkästä aikaa yksi huonekalutavoite saavutettu. Löysin työpöydän itselleni tai lähinnä kannettavalleni. Nyt voin luopua surffailusta vanhan Singerin päällä. Kiva sekin, muttei paras mahdollinen. Lisäksi kävin ostoksilla puutarhamyymälässä ja ruinasin kaupanpäällisiksi isoja ja tukevia puulaatikoita. Nyt on vain taas tämä sama ongelma. Maalaanko vai enkö maalaa ja millä maalaan. Jos maalaan, niin valkoinenhan se väri kaiketi on.


Ommella en ole juurikaan ehtinyt muuta kuin yökkärin housut. Viikonlopuksi yökylään ystävälle, niinpä housut sopivasti mukaan. Söpöt ja kangas ihanan pehmeätä. Alunperin palvellut jonkun kesämekkona. Ja oli muuten helppo ja nopea tehdä!





sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Jäätelön makuisia ompelusuunnitelmia



Ihan vain pikkuinen hetki fiilistelyä. Olen ehtinyt tehdä kirppiskierroksen ja mukaani tarttui erinäisiä tekstiilejä ja niinpä olenkin leikellyt kaavoja ja kankaita ja surruttanut saumuria, minkä ilmoilta malttanut sisällä nököttää. Pallokankaasta on tulossa juhlamekkonen. Voin paljastaa, että se on alkuperältään lasten pussilakana. Toivottavasti onnistun. Kukkakankaasta ja pitsinauhan pätkästä on tulossa tunika ja toki iso pino kankaita vielä odottaa ompelijaa. Kuvia valmiista ompeluksista sitten joskus. Vasta alkutekijöissään kaikki ja on nyt kaikenlaista puuhaa.

Olen muuten tänä keväänä tehnyt pariin otteeseen itse jäätelöä. Nyt oikein pitkän kaavan mukaan eli vatkasin kermaa ja vatkasin munia. Tein mangosta sosetta ja kaadoin vielä sekaan kookosmaitoa ja puristin limen. Ei hassumpaa. Itseasiassa todella hyvää ja tietää, mitä herkuttelee. Tosin ihmettelin alkuun, miksen saa kauniin keltaista mangojäätelöä, kunnes tajusin, että taitavat ne väriaineet puuttua... Juuri nautiskelin jäätelöstä ja hain ompeluun inspiraatiota vaatekuvastoista.





Aurinkoista ensi viikkoa!

torstai 13. toukokuuta 2010

Visuaalinen onnellisuus


Huh. Melkoisia väsymyskohtauksia ollut jonkin aikaa. Eilen ostin spontaanisti itselleni kaksikymmentä keltaoranssia ruusua. Ihan vain piristämään. Tänään loikoilin sohvalla, jonka päällisen olen tänä keväänä värjännyt teellä. Oli aivan liian kirkas valkoinen ja tee sopivasti pehmensi väriä. Join mate-hauduketta korianterillani maustettuna. Kiinnitin katseeni vain kaikkeen kauniiseen ja pohdiskelin termiä visuaalinen onnellisuus. En kuolemaksenikaan muista, mistä sen olen lukenut tai muistanko edes oikein, mutta hyvä se minun mielestäni on.

Alemmissa kuvissa näkyy kaksi pellavakankaasta ompelemaani tyynyä, joissa on pätkät vanhaa pitsilakanaa.








torstai 6. toukokuuta 2010

Nyplätty koru aamuauringossa






Sain pari viikkoa sitten valmiiksi nypläämäni kaulakorun. Malli on tarkoituksella todella yksinkertainen, jotta se tulisi ennen kesää valmiiksi, kuten joskus aikaisemmin mainitsin. Vielä pitäisi lukko kiinnittää. Halusin käyttää rouheata pellavalankaa, mutta ehkä mahdollisessa seuraavassa korussa voisin kokeilla silkkilankaa.




Aamuinen aurinko lämmittää mukavasti ja viime vuotiset ruohosipulit ovat jo humahtaneet niin pitkiksi, että nautiskelin niitä aamiaisella ja muutenkin riittävät jo päivittäiseen käyttöön. Basilikan taimet ovat vielä melko pieniä, mutta korianterit pitäisi taas pian istuttaa isompaan ruukkuun.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Ne elämän pienet ilot






Otsikko on lainattu ystäväni sähköpostista, jossa hän hehkutti saavuttaneensa tällä viikolla tietyn onnellisuuden tason elämässään ja toivoo, ettei paluuta alkuperäiselle tasolle enää olisi. Ystäväni kertoi ottavansa ilon irti pienistä jutuista, kuten tukka on hyvin, suklaa on hyvää, kaikki ihanat pikkukukat ovat kukassa ja häntä rakastetaan ehdoitta. Hän ei ole myöskään ottanut pulttia negatiivisista asioista. Kuulosti niin hyvältä, että olin itsekin aivan pakahtua!



Viikonloppu on ollut aivan tavattoman rento ja kiireetön. Monesti siihen kiireeseen on itse syypää. Olen nauttinut monesta pienestä yksityiskohdasta ja iloinnut kivoista viesteistänne. Tänä aamuna ompelin vaaleanpunakukkaisen tyynynpäällisen, neuloin hetken ja lueskelin Pekka Hämäläisen kirjaa Jaksamisesta innostumiseen työssä ja elämässä. Kirjassa on paljon tuttuja, mutta hyviä ajatuksia. "Elämä ei koskaan ala huomenna. Elämä on tässä."



Kotoa lähdettäessä minua muistuttavat pari asiaa.