Vastapainoksi yksinkertaista

Ompelin suuritöisten eikä aina niin täydellisesti onnistuneiden tunikoiden vastapainoksi pari nopeaa ja yksinkertaista työtä. Uudistin takkiani pitsinauhapätkällä ja ompelin pellavakankaasta huivin, jonka reunustin myös pitsillä. Ihanan helppoa!

Lisäksi muutama ajankohtainen kuva kirjasta Kesäkotielämää. Varsinkin viimeinen kuva viehättää yksinkertaisuudellaan. Juuri nyt voisin istuskella tuossa huoneessa maitokahvilla.

Sain piristävän tunnustuksen Kuukilta. Suuret kiitokset! Tiesin heti, kenelle tunnustuksen ojennan eteenpäin. Nimittäin Kuukin sisaren Tuulella-blogiin. Sisarukset esittelevät hauskoja yksityiskohtia ja kirppislöytöjä, kuten hengareita ja ruokailuvälineitä.

Epäonninen ompelus

Miten vaateompelukseni tunikoiden osalta ei tahdo oikein onnistua? Kuviinkin piilouduin omenapuun kukkien suojaan. Alimpana kuva mallista, joka löytyy uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä. Kangas tällä kertaa ihan kangaskaupan palalaatikosta pengottu, mutta pitsinauha on vanha ja sitä onkin käytetty sen verran, kun sitä nyt sattui olemaan.

Ratkon tunikan vielä osiin, koska joudun mm. nostamaan pitsikaitaletta ylöspäin ja siirtämään muotolaskosten paikkaa. Ompelus nimittäin roikkuu epämääräisesti ylläni ja ihan miten sattuu. Ihmeellistä. Olisi kannattanyt paremmin sovitella kaavoja, mutta luotin liikaa ohjeeseen. Hihatkin oli vaikea saada sopimaan kädenteihin. Nyt ei tullut onnistumisen kokemuksia, mutta en lannistu, koska olen haalinut melkoisen pinon kankaita vaateompelua varten. Haluaisin innostaa myös muita vaateompeluun, mutta ihan vain tiedoksi, ettei aina onnistu...

Pöytä, laatikoita ja yöhousut

Pitkästä aikaa yksi huonekalutavoite saavutettu. Löysin työpöydän itselleni tai lähinnä kannettavalleni. Nyt voin luopua surffailusta vanhan Singerin päällä. Kiva sekin, muttei paras mahdollinen. Lisäksi kävin ostoksilla puutarhamyymälässä ja ruinasin kaupanpäällisiksi isoja ja tukevia puulaatikoita. Nyt on vain taas tämä sama ongelma. Maalaanko vai enkö maalaa ja millä maalaan. Jos maalaan, niin valkoinenhan se väri kaiketi on.

Ommella en ole juurikaan ehtinyt muuta kuin yökkärin housut. Viikonlopuksi yökylään ystävälle, niinpä housut sopivasti mukaan. Söpöt ja kangas ihanan pehmeätä. Alunperin palvellut jonkun kesämekkona. Ja oli muuten helppo ja nopea tehdä!

Jäätelön makuisia ompelusuunnitelmia

Ihan vain pikkuinen hetki fiilistelyä. Olen ehtinyt tehdä kirppiskierroksen ja mukaani tarttui erinäisiä tekstiilejä ja niinpä olenkin leikellyt kaavoja ja kankaita ja surruttanut saumuria, minkä ilmoilta malttanut sisällä nököttää. Pallokankaasta on tulossa juhlamekkonen. Voin paljastaa, että se on alkuperältään lasten pussilakana. Toivottavasti onnistun. Kukkakankaasta ja pitsinauhan pätkästä on tulossa tunika ja toki iso pino kankaita vielä odottaa ompelijaa. Kuvia valmiista ompeluksista sitten joskus. Vasta alkutekijöissään kaikki ja on nyt kaikenlaista puuhaa.

Olen muuten tänä keväänä tehnyt pariin otteeseen itse jäätelöä. Nyt oikein pitkän kaavan mukaan eli vatkasin kermaa ja vatkasin munia. Tein mangosta sosetta ja kaadoin vielä sekaan kookosmaitoa ja puristin limen. Ei hassumpaa. Itseasiassa todella hyvää ja tietää, mitä herkuttelee. Tosin ihmettelin alkuun, miksen saa kauniin keltaista mangojäätelöä, kunnes tajusin, että taitavat ne väriaineet puuttua... Juuri nautiskelin jäätelöstä ja hain ompeluun inspiraatiota vaatekuvastoista.

Aurinkoista ensi viikkoa!

Visuaalinen onnellisuus

Huh. Melkoisia väsymyskohtauksia ollut jonkin aikaa. Eilen ostin spontaanisti itselleni kaksikymmentä keltaoranssia ruusua. Ihan vain piristämään. Tänään loikoilin sohvalla, jonka päällisen olen tänä keväänä värjännyt teellä. Oli aivan liian kirkas valkoinen ja tee sopivasti pehmensi väriä. Join mate-hauduketta korianterillani maustettuna. Kiinnitin katseeni vain kaikkeen kauniiseen ja pohdiskelin termiä visuaalinen onnellisuus. En kuolemaksenikaan muista, mistä sen olen lukenut tai muistanko edes oikein, mutta hyvä se minun mielestäni on.

Alemmissa kuvissa näkyy kaksi pellavakankaasta ompelemaani tyynyä, joissa on pätkät vanhaa pitsilakanaa.

Vaateompelua

Yritän sinnikkäästi ja ainakin toistaiseksi pysyä "ompelen itse vaatteeni" -linjalla. Tosin olen kahdet farkut ostanut tänä keväänä, kun edelliset ovat jo aivan puhkikuluneita. Siihen ompeluhommaan en ryhdy, mutta viikonloppuna ompelin mm. tämän paidan vanhasta verhokapasta. Napit ovat myös kierrätettyjä. Aina ompeluksista ei tosiaankaan tule sitä, mitä haluaa, mutta ainakin oppii lisää aiheesta. En silti lannistunut, vaan pengoin lisää kankaita ja siirsin parhaita paloja syrjään odottamaan inspiraatiota. Opetteluun ja kokeiluun onkin ollut mukava käyttää materiaaleja, josta en ole maksanut juuri mitään enkä ole myöskään ostanut uutena.

Suunnitelmissa olisi ommella tai ainakin kokeilla ommella trikoopaitoja, yöasu, collegetakki, housut, tietysti tunikoita ja ehkä on ihan pakko kokeilla tehdä itse alushousut... Onko kellään kokemusta viimeisimmästä? Yksi aiheeseen liittyvistä suosikkiblogeistani on Green Fashion Freak, josta olen ammentanut monenlaista inspiraatiota ja siellä itseasiassa löytyy yksi postaus pikkuhousujen ompelemisesta. Kai sitä on kaikkee kokeiltava... Jos vaatteiden eettinen näkökulma kiinnostaa, mielenkiintoinen uusi sivusto on Puhtaat vaatteet -kampanjan kotisivut.

Melkein unohdin olennaisen! Sain tunnustuksen aivan uudelta tuttavuudelta Marielisalta. Suuri kiitos! Annan tunnustuksen eteenpäin Elinalle Arjen estetiikkaa -blogiin, koska olen saanut mm. ompelemaani paitaan idean sieltä.

Edit. Ja kiitos Piupau tästä! Ja kauniista sanoista juuri oikealla hetkellä. Alkoi aurinko täällä paistaa! Voi en keksi tähän hätään, kelle tunnustuksen lykkäisin. Kaikille tietysti, mutta suljen nyt onnellisena tietokoneen ja menen nukkumaan...

Nyplätty koru aamuauringossa

Sain pari viikkoa sitten valmiiksi nypläämäni kaulakorun. Malli on tarkoituksella todella yksinkertainen, jotta se tulisi ennen kesää valmiiksi, kuten joskus aikaisemmin mainitsin. Vielä pitäisi lukko kiinnittää. Halusin käyttää rouheata pellavalankaa, mutta ehkä mahdollisessa seuraavassa korussa voisin kokeilla silkkilankaa.

Aamuinen aurinko lämmittää mukavasti ja viime vuotiset ruohosipulit ovat jo humahtaneet niin pitkiksi, että nautiskelin niitä aamiaisella ja muutenkin riittävät jo päivittäiseen käyttöön. Basilikan taimet ovat vielä melko pieniä, mutta korianterit pitäisi taas pian istuttaa isompaan ruukkuun.

Ne elämän pienet ilot

Otsikko on lainattu ystäväni sähköpostista, jossa hän hehkutti saavuttaneensa tällä viikolla tietyn onnellisuuden tason elämässään ja toivoo, ettei paluuta alkuperäiselle tasolle enää olisi. Ystäväni kertoi ottavansa ilon irti pienistä jutuista, kuten tukka on hyvin, suklaa on hyvää, kaikki ihanat pikkukukat ovat kukassa ja häntä rakastetaan ehdoitta. Hän ei ole myöskään ottanut pulttia negatiivisista asioista. Kuulosti niin hyvältä, että olin itsekin aivan pakahtua!

Viikonloppu on ollut aivan tavattoman rento ja kiireetön. Monesti siihen kiireeseen on itse syypää. Olen nauttinut monesta pienestä yksityiskohdasta ja iloinnut kivoista viesteistänne. Tänä aamuna ompelin vaaleanpunakukkaisen tyynynpäällisen, neuloin hetken ja lueskelin Pekka Hämäläisen kirjaa Jaksamisesta innostumiseen työssä ja elämässä. Kirjassa on paljon tuttuja, mutta hyviä ajatuksia. "Elämä ei koskaan ala huomenna. Elämä on tässä."

Kotoa lähdettäessä minua muistuttavat pari asiaa.