Rintakoruja

Nopea askartelupläjäys tähän väliin. Kokeilin nimittäin tällä viikolla, miten onnistuu rintakorujen tekeminen vanhoista napeista, netistä tulostetuista kuvista ja koholakasta. Hyvinpä näytti onnistuvan. Liimasin siis tulosteen kartongille, jonka taas liimasin kiinni nappiin. Lopuksi pursotin päälle koholakkaa ja liimasin neulan napin taakse. Viime syksynä tein samalla tekniikalla pyykkipoikamagneetteja.

Niin ja iloista vappua Sinulle!

Lipaston uusi ilme

Mainitsin aiemmin lipastosta, joka on työn alla. Sitä se olikin pitkään! Ensin pohdin maalivalintaa vai kunnostanko vanhan. Päädyin tuttuun ja turvalliseen valkoiseen maaliin, mutten kuitenkaan siihen kookosmaaliin enkä siihen vaaleanvihreään perusmaaliin enkä myöskään niihin nuppeihin, joita suunnittelin. Joskus on hyvä mietiskellä rauhassa. Puiset vetimet vaihdoin kuitenkin posliininupeiksi ja vielä pohdin, numeroinko posliinisilla kylteillä laatikot.

Alempana kuva lipastosta alkuperäisasussaan. Roskiksen reunalta pelastetusta siis. Pintakunnoltaan surkea, mutta muuten täyttä puuta. Vähän mietityttää vieläkin, olisiko pitänyt kunnostaa entiselleen, mutta ainahan maalin saa pois... Tuunauksen ansiosta vanhasta klohmosta tuli siro söpöliini.

Pari laatikkoa ja penkki

Tein pari säilytyslaatikkoa lisää samalla meiningillä kuin viimeksi. Ainoana erona vain, että maalin sijasta käytin petsin jämäni. Sävyinä tammi ja pähkinä. Melko eri tyyliset tuli kuin edeltäjänsä!



Huomasin myös, että minullahan on vielä mintun taimet tuloillaan... Kuvassa näkyy vanha penkki, joka oli oranssissa maalissa aikoinaan. Lapsuudessani penkki haettiin vinttikomerosta ja toinen pää nostettiin tuolille ja näin saatiin liukumäki. Liukui hienosti kiiltävän maalin ansiosta! Poistin maalit maalatakseni penkin uudelleen, mutta maalaus jäi sikseen, koska en halunnutkaan peittää oranssin alta paljastunutta tumman vihreää, vaalean vihreää ja ruskeata maalikerrosta. Tai siis jämiä näistä. Istuinosassa on myös noin parin sentin levyinen pyöreä reikä. Joku tarkoitus sillä on ollut, mutta mikä?

Pian se on taas viikonloppu. Jos se olisi tarkoitettu vaikka unelmointiin... Oli myös mukava lukea edellisiä ajatuksianne nuukailuun liittyen. Kiva, kun piipahdatte täällä. Tervetuloa toistekin!

Taimia ja nuukailua

23 kirsikkatomaatin tainta. Melko mahtava määrä! Mutta aivan mitätön määrä verrattuna kerrassaan mahtavasti itäneisiin yrtteihin. Nyt kun kaikki paistikasarit, kakkuvuokat, soppakulhot ja muut liemimaljat ovat tiiviisti täynnä pikkuriikkisiä taimia, on koulinnan aika. Voi olla, että kohta on huushollin jokainen kahvikuppi ja kipponen täynnä taimia. En viitsisi millään ostaa koulimista varten uusia ruukkuja eikä jemmaamani maitotölkit ja muut purkit taida oikein riittää...

Ensi viikolla vietetään nuukuusviikkoa teemalla "Vähemmän kulutusta - enemmän elämää". Omaa kuluttamista pohdin aina silloin tällöin ja viime aikoina olen pohtinut melko paljon. Pyrin esimerkiksi suosimaan puhdasta lähiruokaa, vaikka tämän päiväisellä lounaalla oleva salaatti ei ehkä vielä tähän vuodenaikaan ole se ekologisin vaihtoehto, mutta oli raikas lisä höyrytetyille lanttukuutioille ja hirvikäristykselle... Niin tai olisin voinut olla ilman noita kahta mehupurkkia, mutta maistuipahan pirtelöni ainakin niiden ansiosta makeammalle. Oma onnellisuuskaan ei saisi olla kuluttamisesta kiinni. Lohtushoppailusta olen tainnut päässyt eroon, mutta kirppisaarteita en voi vastustaa!

Pähkäileekö kukaan muu kulutustottumustensa kanssa?

Kotimuseo

Otteita kirjasta Yksinkertaisesti kaunista: "Kuvittele, että olet museon tai taidegallerian kuraattori ja kotisi on ikioma museosi. Silloin aarteesi eivät kerry vain turhaksi roinaksi nurkkiin, vaan tuottavat jatkuvaa iloa ja mielihyvää. Todellisessa museo- ja galleriamaailmassa kuraattori vastaa esineiden hankinnasta ja huolenpidosta. Sama pätee kotimuseossa. Sinulla on kuitenkin museoväkeä vapaammat kädet päättää, millä ja miten kartutat henkilökohtaisia kokoelmiasi. Voit kerätä periaatteessa mitä tahansa."

"Museokuraattorin keskeisempiin huolenaiheisiin kuuluu esineiden näytteillepanon ratkaisu. Kotioloissa se tarkoittaa sitä, että loihdit sekalaisesta tavarapaljoudesta jotakin erityistä. Päätä teema ja pitäydy siinä - älä kuitenkaan ikuisesti, ettet kyllästy. Tuskin ihmiset kävisivät Tate-galleriassakaan, jos sen näyttelyt eivät koskaan vaihtuisi. --Kotisi on oma museosi, joten tee juuri niin kuin hauskimmalta tuntuu."

Kotimuseota onkin hauska pitää vai mitä mieltä olette? Nyt vain tarvitsisi tännekin museokuraattoria vähän järjestelemään paikkoja, siivoojaa siivoamaan ja puutarhuria koulimaan venähtäneet taimet sekä lainakättä käyttämään tietokonetta oman kipeän sijasta. Mutta kiitos edellisistä tunikakommenteistanne! :) Keksinköhän enää yhtä oivaltavaa ompelusta...

Rentouttavaa loppuviikkoa ja nauttinnollisia hetkiä omissa kotimuseoissa!

Tuunattu pöytäliina

Hmmm, mitäpä tekisi vanhasta kirjotusta pöytäliinasta ja verhon pätkästä? Tunikanpa tietenkin! Ilmaiseksikin vielä, koska materiaalit ovat äitini varastoista pengottuja. Kierrätystä, hyvää mieltä ja lisää vaateompelukokemusta siis.

Malliin on haettu ideoita kirjasta Ihanat mekot ja tunikat. Piti tulla pidemmät hihat, mutta en innoltani älynnyt tehdä sen erikoisempaa leikkuusuunnitelmaa ja nippanappa sain tehtyä tällaiset pikkuhihat. Istuvuutta parantaa kuminauhakuja.

Ja mikä parasta tunika tuoksuu vienosti mäntysuovalle. Siivosin nimittäin kevään kunniaksi huushollin mäntysuovalla. En siis myöskään malttanut olla pesemättä kankaita mäntysuopaliuoksessa...

Yksinkertaisesti kaunista

Oksat alkavat vihertää sisällä melkoista vauhtia ja vielä hurjempi vauhti on ollut kylvämilläni koriantereilla.

Sain käsiini uutuuskirjan Yksinkertaisesti kaunista - Levollisia tiloja mukavaan oloon. Olen vasta selannut kirjan läpi ja lukenut muutaman ensimmäisen sivun. Kirjan filosofia miellyttää itseäni: luonnonmateriaaleja, käsin tehtyä, pelkistettyä, levollisuutta, mukavuutta...

Luulenpa, että kirjan teksti antaa itselleni vielä enemmän virikkeitä kuin kuvat. Tässä muutama kuva silmiini sattuneiden lainausten kera.

"Jos maltat etsiä kauneutta jokapäiväisistä pienistä käyttökapineista, arkesi kirkastuu kummasti. Huolehdi siitä, että kaikella, mitä hankit kotiisi, on paikka myös sydämessäsi."

"Yksinkertaisesti sisustetussa kodissa ei stressaannuta, jos ruokapöydän tuolit eivät stemmaa keskenään tai ateriointivälineet ovat eri paria. -- Hanki istuimia ja lusikoita, joita todella rakastat, vaikka ne eivät sopisikaan yhteen ruokasalin viiden muun tuolin tai keittiölaatikossa majailevien haarukoiden kanssa."

"Ajatus yksinkertaisesti kauniista kodista tarkoittaa kykyä nähdä kauneutta myös vioissa ja puutteissa, joita esineisiin ilmaantuu iän, käytön ja kulumisen myötä. Vanha huonekalu, jota on autettu taistelemaan vuosia vastaan rakkaudella ja huolenpidolla, huokuu rauhoittavaa ajatonta eleganssia, vaikka näyttääkin naarmuiselta, kolhiintuneelta ja kuluneelta."

"Nykyihmisellä tuntuu olevan jatkuva kiire ja koko ajan monta rautaa tulessa. Stressiä lisää ja pahentaa ympäristöstä kumpuava taukoamaton melusaaste. Kun ulkomaailma on yhtä hälinää ja kolinaa, kodista on syytä loihtia hiljentymisen ja rauhoittumisen tyyssija. -- Rakenna itsellesi varta vasten pieni rauhan tyyssija. Et tarvitse siihen kuin sopivaan nurkkaan ladotun pinon valkaisemattomalla puuvillalla päälystettyjä pehmeitä tyynyjä tai mukavan nojatuolin luonnonvalon hellimässä huoneessa, jonka ohuita ikkunaverhoja tuulenvire aika ajoin heilauttaa."

"Mikään ei voi mennä pieleen, jos noudatat yhdysvaltalaisen arkkitehdin, sisustussuunnittelijan, kirjailijan ja ajattelin Frank Lljoyd Wrightin neuvoa: Tutki luontoa, rakasta luontoa ja pysy lähellä sitä, niin se ei koskaan petä sinua."

Taidankin uppoutua kirjan maailmaan viikonloppuna.

Yöpaita vai mekko?

Rauhallinen ja rentouttava pääsiäinen on miltei takana. Mahtui siihen ihan vähän touhuiluakin.

Haksahdin nimittäin ennen pääsiäistä ostamaan kangasta. Ompelin siitä mekkosen japanilaisen kirjan Ihanat mekot ja tunikat mukaan. Harkintakykyni ehkä vähän petti, koska lopputulos näyttää enemmänkin yöpaidalta. Jännitti myös, miten japanilaiset kaavat ja mitoitus täsmäävät itselleni. Päädyin rohkeasti pienimpään kokoon, mutta ensimmäisellä sovituskerralla jouduin poistamaan helmaosan leveydestä reilu 15 senttiä, koska näytti siltä, että olisin piilotellut mekkosen alla tynnyriä. Tosin leveä se on vieläkin. Kangaskin olisi voinut olla laskeutuvampaa.

Yritin edes poseerata haahuilemalla kirjan kuvan mukaisesti, mutta sekään ei oikein tahtonut onnistua. Kirjassa on kuitenkin monta kivaa mallia, joita on helppo muokata mieleisekseen. Tämä on siis ensimmäinen yritys, vaikka kirjan olen omistanut jo vuoden.

Seuraavassa vaateompeluksessani onkin sitten luvassa vähän enemmän väriä ja kierrätysmateriaaleja...

Pääsiäisen ilo

Iloista ja valoisaa pääsiäistä! Itse meinaan rentoutua ja hiljentyä maalla, syödä hyvin ja ehkäpä vähän touhuta jotain mukavaa...

Ps. Kiitos Hanna tunnustuksesta! Olenkin kaipaillut sinua :)