Uutta ja vanhaa

Pientä pääsiäissomistusta, kattausta sekä uuden ja vanhan yhdistelmiä.

Olen hurjan viehättynyt astioihin. Melkoisen maltillisesti kuitenkin. Kaapistani löytyy uutta ja vanhaa Arabiaa. Tässä pari lautaspinoa. Pinoja kylläkin on enemmän kuin kaksi.

Vanha ylipäätänsä jaksaa viehättää. Luin tänään työmatkalla maaliskuun Glorian kotia ja siitä Kaj Kalinin kolumnia Muistot ja niiden korvikkeet. Tunnistin siitä itseäni. Tässä muutama ajatus.

"Kodin aikailmastoissa ja asumisen rituaaleissa on meneillän silminnähtävän nopea muutos. Suurten ikäluokkien jälkeensä jättämät perintötavarat antavat yhä useammalle nuorelle kodille boheemin sinkkumummofiiliksen. -- Onnekkaimmat ovat perineet sisustuksensa helmet sukulaisiltaan. Toiset ostavat turvallisuudentunnetta voimistavaa nostalgiaa erikoisliikkeistä. -- Taloudellisesti tiukkoina aikoina entisen arvostus vahvistuu. Kun marketit ovat pullollaan kaukomaiden lyhytkestoista trendiroinaa, alkavat oman äidin teräskattila ja isäpapan tiikkipuinen mielituoli tuntua säteileviltä aarteilta."

Hyötykasveja

Pian pääsen työntämään sormet multaan. Sitä hetkeä onkin odotettu! Hankin nimittäin tänään muutamia hyötykasvien siemeniä ja luonnonmukaisesti kasvatettujen yrttien taimia.

Kiinnostavin löytö oli stevia eli luonnonmukainen makeutusaine. Laatikon reunassa olevassa lappusessa sitä mainostettiin sata kertaa makeammaksi kuin tavan sokeri. Olen kyllä steviasta kuullut ja tietyn tyylisissä resepteissä se onkin toimittanut sokerin virkaa, mutta omakohtaista kokemusta ei ole toistaiseksi vielä ollut. Ehkäpä tänä vuonna voisi olla, jos kasvi ei heti kuolla kupsahda.

Äitini on ollut luonani ja olemme viettäneet herkullista ja rentouttavaa viikonloppua. Kierrelty kirppareita ja vanhojen tavaroiden liikkeitä, melkein löydetty "se astiakaappi", lueskeltu sisustus- ja puutarhalehtiä, maisteltu Chjokon suklaakonvehteja ja herkullisia juustoja. Äitini ystävän lammas poiki eilen neljä karitsaa ja sen kunniaksi teimme lammapyöryköitä fetalla ja yrteillä höystettynä. Itse lammasaitauksessa lähes kasvaneena olen aivan innoissani pikku päkäsistä.

Kevät inspiroi

Odotan hartaasti viikonlopun kevätmessuja ja sieltä varsinkin puutarhapuolta. Inspiraatiota olen saanut myös kirjoista Hellaton kokki ja Pihalla kasvaa lammaskaali. Jälkimmäinen kertoo omavaraistalouden kokeilusta kasvimaineen ja eläimineen. Harmikseni itse en tällä hetkellä kovin omavarainen pysty olemaan. Tai ehkäpä tänä vuonna yrteissä ja metsämarjoissa, joita täytyy saada taas pakastin täyteen. Maalle kuitenkin teemme ison kasvimaan, josta liikenee monelle herkkuja puhumattakaan kasvihuoneen antimista.

Hellattomasta kokista olen saanut taas intoa syödä entistä enemmän kypsentämätöntä ruokaa: salaatteja, puuroja ja etenkin virkistäviä pirtelöitä. Astiankuivauskaapissa on rivissään lasipurkkeja eli idätystä menossa.

Kauniin ja inspiroivan kevätpäivän kruunasi hurmaavasta Sinkkisanko -blogista tullut ihana tunnustus, kiitos Anu! Laitan tunnustuksen eteenpäin Miian unelmiin, koska tuore blogi on inspiroinut itseäni jo monin tavoin. Miialla on blogissaan muuten arvonta parhaillaan menossa!

Ps. Sain tunnustuksen myös sievästä Kaunista elämää -blogista, iso kiitos myös Sarille!

Huivista mekoksi

Äidilläni oli tarjolla kaksi samanlaista ikivanhaa Marimekon huivia. Olivat menossa kirppikselle, mutta otin ne itselleni ja ompelin mekon tai ehkäpä voisi sanoa tunikan. Toisesta huivista etukappale ja toisesta takakappale. Malliin sain inspiraation Elinalta, kiitos siitä! Elikkäs kaavat Ottobre 2/2005 ja hiukan muunneltuna.

Innostun suunnattomasti aina, kun saan hyvän tuunausidean. Tämä huivitunika on oma hiljainen mielenosoitukseni lyhytikäisille vaatteille, joita kaupat tuntuvat olevan pullollaan. Asetin itselleni vaatteiden ostokiellon viime syksynä, koska vaatekaappini pursusi vaatteita. Hyvin on pärjäilty tähän mennessä muutamia pikkujuttuja vain ostellen. Jokin aikaa sitten tein kevätpäivitystä ja jotenkin vain tuntuu, että nämä uudet vaatteet ovat jo roikkuvia rytkyjä. Mistä saa ostettua oikeasti hyvälaatuisia ja kestäviä vaatteita?

Toisinaan mietityttää vaatteiden alkuperä, missäköhän tämä on valmistettu ja millaisissa olosuhteissa ja saakohan se itse tekijä tästä mitään käteen. Päänvaivaa itselleni aiheutan myös ajattelemalla niitä kaikkia kemikaaleja ja muita mömmöjä, joita vaatteissa ja ylipäätänsä tekstiileissä ja kaikessa muussakin on.

Mutta onneksi on vielä yksi vanha verhokappa ja pari pöytäliinaa kivannäköisinä kankaina, joten voinkin surautella lisää hyvänmielen tunikoita...

Pysähdys

Peitto mytyssä ja tossut paikoillaan siinä, mistä viime viikonloppuna on sohvalta noustu ja arki alkanut. Tyynyjä kulkeutunut sinne tänne huoneista toisiin yövieraiden mukana. Sohvanpäälynen jossain, mutta antaa sinisen pilkottaa.

Narsissit näköjään lykätty kirjapinon päälle ja lankarullat ompelustyön jäljiltä.

Huomenna alkaa taas viikonloppu ja voi jatkaa siitä, mihin kaikki jäi kiireisen viikon alettua. Mukavaa viikonloppua!

Kookosmaali

Tänä aamuna puuron jälkeen puolikymmeneen mennessä olen puuhastellut rauhakseltaan jo kaikenlaista.

Ostin purkillisen kookosmaalia, koska tuotteen ympäristöystävällisyys ja se "hienoinen kookoksen tuoksu" houkutteli. Maalista voi lukea lisää täältä.

Sipaisin pienen näytteen, jota juuri kävin nuuskimassa ja kyllä siinä se hienoinen tuoksu on.

Lähinnä pohdin lipastoni kohtaloa, saisiko se ylleen valkoisen kookosmaalin vai hentoisen vaaleanvihreän perusmaalin.

Kookokseen ja suklaaseen kovin tykästyneenä tein yhdistelmästä sunnuntaiherkun. Inspiraation kokeiluun sain tällä kertaa täältä. Kylläpä lähti päivä hyvin käyntiin!

Kukkuu

Neiti Nimetön muutti luokseni tänään hänen edellisestä majapaikastaan Suklaamarengin luota. Tervetuliaisjuomaksi tarjosin mustikkaista smoothieta avocadolla höystettynä.

Meillä tulee olemaan mukavat oltavat. Miten neiti onkaan niin huolella valmistettu söpöliini!

Liikaa

Olen siivoillut komeroita. Ahdistaa liika tavara ja ahtaus. Moinen puuska iskee aika ajoin. Olen antanut turhia tavaroitani ja vaatteitani pois. Kulahtaneet tekstiilit matonkuteiksi. Vähemmälläkin selviäisi ja vaatimattomammin voisi elää, kunhan ympärillä olisi vain siistiä ja kaunista.

Mutta parittomia vanhoja kahvikuppeja tottakai tarvitsen.

Kellokin on huushollin ainut.

Kukkasia tarvitsee elämää sulostuttamaan. Henkihieveriin joutunut rahapuunikin käväisi äitini hoivissa ja palasi hyvinvoivana järkyttävän suurena puskana takaisin.

Vintiltä raahasin pari vuotta sitten roskiksen partaalta pelastamani lipaston. Poistin tänä aamuna nupit ja seuraavaksi on vuorossa hionta ja maalaus. Sitten uusien nuppien asentaminen. Mutta älkää odotelko liian pian kuvia siitä. Otan ihan rennosti tämän homman kanssa...

Hyttysverkko

Saan sentään jotain haaveitani ja suunnitelmia toteutettuakin. Mietiskelin aiemmin jonkinsortin katoksen hankkimista makuuhuoneeseen. Selvittelin vaihtoehtoja ja nyt kokeilussa on tällainen *hyttysverkko*. Moisen sisustuksellisen elementin ostin Partioaitasta. Melkoisen linnanneitomainen olo makuuhuoneessa liihotellessani. Kommentit tähän mennessä ovat tosin olleet "no eipähän ainakaan malariaa saa" -tyylistä. Tämän version saa helposti pois, jos rupeaa kyllästyttämään.

Myös makuuhuoneen verhot etenevät. Nyt vanhat lakanat jo roikkuvat nuppineulattuna ikkunassa. Toinen yläosa on vielä pesukoneessa saamassa kirkastushoitoa.

Aivan ihanan vaalean kuulas valo - kiitos hyttysverkon ja uusien verhojen!

Thaimaasta raahaamani puureliefi sai ylleen valkoisen maalin ja löysi paikkansa myös makuuhuoneesta.

Lämmittelyä

Neuloin lenkkimohairhuivin valmiiksi ja annoin sen ystävälleni. Kävimme eilen kahvittelemassa. Kahvittelu on ehdottomasti se meidän juttu. Ystäväni pönttöuuni lämmittää lähinnä mieltä. Ehkäpä huivi voisi lämmittää muutenkin.

Tarkastelin paperinukkearkkia sillä silmällä, jospa siitä olisi tauluksi seinälleni.

Katsastin myös äitini kirppislöytömatot, jotka hän oli laittanut väliaikaisesti tuvan lattialle. Melko pirteät ja vaaleanpunaiset.