tiistai 20. heinäkuuta 2010

Raaps raaps





Aikaisemmin mainitsin suunnitelmistani uuden ruokapöydän ja tuolien osalta. Rupesinkin tuumasta toimeen. Aitasta löytyi (miten sieltä löytyykään joka kerta jotain uutta) muutama ikivanha oranssi tuoli. Vähän hassuja. Runsaasti erilaisia sorvauksia. Kylän puuseppä tehnyt. Ei tainnut olla mikään muotoilun maisteri. Lähinnä vain tunnearvoa. Mutta minua viehätti. Harmillisesti tarkka historia tuoleista on jo haudassa. Tiesin, että maalien poistaminen on työlästä. Hullujen hommaa. Ja kyllä se todella oli työlästä. Ensin oranssi maali, alla valkoinen pohjamaali, joiden alla tumma ja vaalea vihreä maali. Pohjimmaisena ruskea maali. Ajattelin positiivisesti, että tuoli per päivä. Mutta ensimmäisessä tuolissa meni maalinpoistoaineen kera kaksi päivää eivätkä kaikki maalikerrokset edes lähteneet. Lopputulos kurjan epätasainen. Toisesta tuolista raaputtelin maalit irti veitsen kärjellä ilman aineita. Työvälineet näkyvät kuvasta. Kaikki maalit lähtivät kerralla. Tosin työ on vielä kesken. Tehokasta, mutta todella raskasta. Varsinkin yli kolmenkymmenen asteen helteessä.

Neljännen päivän makasin puutarhakeinussa kiukkuisena ja väsyneenä. Pitäkää typerät tuolinne, ajattelin. Hankin pari penkkiä, niin pääsen helpommalla. Kotivinkkiä selaillessani silmääni sattui kuva, jossa oli kivasti erilaisia tuoleja pöydän ympärillä. Taidan kuitenkin tehdä kaksi tuolia valmiiksi syksyn kuluessa. Loput voin tehdä vaikka ensi kesänä tai seuraavana. Pöydästä en vielä viitsi mainita. Pahus soikoon, kun näissä vanhoissa romuissa on työtä.

(Kuva näpsästy kesän Kotivinkistä)


Maalien rapsuttelun lomassa olen syönyt lähinnä kurkkuja ja tomaatteja suoraan kasvihuoneesta. Poiminut kouratolkulla mansikoita ja herukoita suoraan suuhun. Sovitellut puutarhavattuja sormen päihin. Mustikoitakin käynyt poimimassa muutaman aamiaisannoksen verran. Tein pyynnöstä eräisiin kesäjuhliin pöytäkukkaset vanhoihin lasipulloihin ja muutaman ison kimpun kahvipöytään. Melkoisen haastavaa löytää tällä paahteella kukkasia luonnosta, muttei suinkaan mahdotonta. Käytin ohdakkeita, takiaisia, kasvimaalta persiljaa, kehäkukkia, rukiin tähkiä ja mitä nyt sattui ulkona olemaan.





PS. Isäni tuli toissailtana luokseni ja näytti keltaista omenapuun lehteä. Syksy tulee, hän sanoi. Vilja tuoksuu jo, minä vastasin innoissani. Niin tekee, hän sanoi ja käveli pois. Vilja tosiaan tuoksuu! Se tietää syksyä. Pakahdun onnesta syksyisin. Parasta aikaa. Odotan ehkä enemmän syksyä kuin joulua. Ainakin tällä hetkellä.

27 kommenttia:

  1. Ihanat tuolit! Olen vähän katsastellut meillekin muutamaa pinnatuolia lisää, mutta vielä ei ole tärpännyt. Mieltön työ noissa, mutta sen jälkeen varmasti sitäkin rakkaampia tuoleja ;) Itse toivoisin laiskana löytäväni valmiiksi sopivan väriset, saas nähdä kuinka käy ;) Tuo kotivinkin kuva on tosi kiva, taisin itsekin napata sen talteen. Syyskuu on yksi vuoden parhaista kuukausista!

    VastaaPoista
  2. Kauniita nuo tuolit.Ihanan herkullinen väri nytkin.Muuten,jos sulla on aikomus maalata tuolit uudelleen,niin kaikkia maaleja ei suinkaan tarvitse rapsuttaa pois.Vain lohkeilleet ja kevyt hionta riittää ennen uutta maalia.

    Itseäni odottaa melkoin samanmoinen keunu brojekti,mut siitä sit joskus omilla sivuillani.Sanoisin sitäkin mielenkiintoiseksi.

    Nautiskellaan vielä kesästä:)

    VastaaPoista
  3. Toinen syksyfani ilmoittautuu! Syksyllä tulee aina energinen ja iloinen olo. Itselleni helteet eivät sovi ollenkaan eikä suorassa auringonpaisteessa olo. Pohjoisen ihmisen geenit...

    Teillähän on siellä melkoinen aarreaitta. Ja kesäparatiisi muutenkin. Tuoleista tulee varmasti upeat - ainakin nuo kuvan tuolit näyttävät kauniilta. Valkoiseksiko maalaat?

    VastaaPoista
  4. Kirsikka: Kyllä se oli tuo tunnearvo, mikä näissä tuoleissa kiehtoi! Ja näitä tosiaankin pystyy yhdistelemään tuon Kotivinkin kuvan lailla vastaavanlaisiin. Toivottavasti sulla tärppää tuoleissa helpoimman kautta! :) Totta syyskuu on yksi vuoden parhaimmista kuukausista, mutta elokuinen kuutamo on kyllä ehdottomasti paras!

    PikkuBertta: Tuo oranssi on aika hurja. Joku oranssibuumi aikoinaan taisi olla, koska oransseja huonekaluja on aitassa aikalailla. Tiedän toki, että kevyt rapsutus ja hionta riittävät, mutta näissä on todella paksusti maalikerroksia ja kun lohkeilee, niin ne kaikki lohkeilee irti. Lisäksi sorvaukset tulevat paremmin esille, kun maalikerrokset rapsuttaa pois uuden maalin tieltä. Mutta ehkä helpommallakin voisi päästä... :) Onnea omaan projektiisi!

    Pieni lintu: Kiitos, yritän uskoa itsekin tuohon!

    Elina: Valkoiseksi meinasin maalata, jahka siihen vaiheeseen pääsen. Täytyy maalin valintaan perehtyä, ettei sillä mene sössimään tuoleja. Kirpeät syysaamut ovat ihania! Syksy on muutenkin uusien alkujen aikaa.

    VastaaPoista
  5. Voi sentään miten naurattaa, väsymyskö se kutkuttaa nauruhermoja. Ihan huippu hyvä juttu! Tuossa olen kitannut listojenrakoja, nyhvännyt ja tuhissut, hulluja tosiaan on monenlaisia ;) Entisöinti on kovaa hommaa, hermoja kysyvää, pitkäpiimäistä rapsuttelua. Nyt taas jaksan jatkaa, nauran ja jatkan.
    Kiitän ja lähetän lämpimän rutistuksen, tätä hyväntuulisuutta todella tarvitsin.
    Rakkaani pruukaa sanoa minulle aina kun tuskailen jonkun maalinpoiston(tai muun yhtä työlään jutun) kimpussa, että ei se helppoa ole, jos olisi sitä tekisi kaikki! Ja sillä mennään!
    Ihanaa päivää sinulle!
    Tuolit ovat huippu hienoja.

    VastaaPoista
  6. Kyllä on ollut (ja on varmasti edelleen) melkoinen homma noissa tuoleissa.Minulla ei varmaan kärsivällisyys riittäisi.Mielessä siintää ajatus valmiista tuoleista,mutta jos maalien poisto on noin työlästä,se lopputulos saattaa nopeasti haihtua mielestä...

    Kaunis luonnonkimppu <3 Itsekin olen satunnaisia keltaisia lehtiä puissa nähnyt.Pidän syksystä ja keväästä :)

    VastaaPoista
  7. Piupau: Ai että meitä on sitten samanlaisia! :D Pakkohan sitä on raskasta työtä keventää. Mutta tuo listojen kittaus ja siistiminen on minulta edelleen tekemättä. Sehän tunnetusti jää viimeiseksi työksi koko listojen laitto ja täällä laitettiin tosi hätäisesti (oman mittapuuni mukaan hätäisesti). Koko ajan on ärsyttänyt ihan valtavasti. Nyt olen jo pitkään haaveillut uusista listoista enkä senkään takia ole työtä tehnyt, vaikka aina ärsyttää. Ruuvien päätkin ovat osasta kohtaa maalaamatta piiloon. Voisin ottaa tuon miehesti kommentin omaksi motoksenikin, kiitti siitä! :) Ja tsemppiä hommiisi!

    Hietzu: Onhan sitä hommaa, mutta itepähän vaikeimman tien valitsin :) Kyllähän tasaisesta pinnasta maalia lauleskellen poistaa.

    VastaaPoista
  8. Kovaa hommaa mutta palkitsevaa, kun saa valmiiksi. Tykkään noitten tuolien hauskasta muotokielestä.
    Piupaun miehen kommentti oli muuten ihan helmi! Voi että.

    Pitäisi olla jo toisaalla mutta sen vielä haluan huikata, että täälläkin yksi syysfani ilmoittautuu. Oikein odotan ja kaipaan kirpeyttä, tuulia ja hämäriä iltoja. Sitäkin, että saa vetä villikset jalkaan ihan tarpeeseen. Ja takkatulia, kutimen kanssa kökkimistä sinä tulen ääressä, kaakaohetkiä, tähtisiä öitä. Kaikkee sitä.

    VastaaPoista
  9. Kivan krumeluurit tuolit, tsemppiä sinulle työssäsi. Minä olen tänään rapsuttanut ja hionut vanhaa naulakkoa. Sain jo yhden aalikerroksenkin päälle. Hyvä me!

    VastaaPoista
  10. Tervehdys!

    Kauniit tuolit todella, mutta voin kyllä kuvitella mikä homma niissä on! Tsemppiä :)

    Minäkin rakastan syksyä! Hieman pimeneviä iltoja ja ruskan kauniita värejä :)

    Onpas iloisen värinen kukkakimppu!

    VastaaPoista
  11. Voi, jätä ihmeessä pari tuolia oranssiksi. Aivan hurmaava väri, tuo iloa vaaleaan sisustukseen. Kivan näköistä jos on vaikka vaalea pöytä ja tuoleja, ja sitten muutama väripilkku! Tuollaista oranssinsävyä on vaikea varmaan löytää enää :)

    VastaaPoista
  12. Työ tekijäänsä kiittää, joten sitkeyttäö vain skrapailuihin! Ihana tuo tavoittelemasi pöytäkokonaisuus Kotivinkin tyyliin.

    VastaaPoista
  13. Ihania tuoleja, ihan järisyttävä tuo oranssi väri - 70-luvulta ehkä? Piupaun mies on oikeassa ;-) Niin moni "entisöi" vetelemällä kaiken päälle valkoista maalia. Olen ollut parilla entisöintikurssilla ja siksi ehdottomasti kannatan tapaasi tehdä kunnolla! Kärsivällisyyttä vain, lopussa kiitos seisoo ;-D

    VastaaPoista
  14. Anu: Juuri tuossa muotokielessä on jotain viehättävää. Pikkasen on vinksallaan mittasuhteet, kun tarkkaan katsoo, mutta se niistä niin hauskat ja viehättävät tekeekin! Ihanaa kuulla, että on muitakin syysihmisiä. Eilen illalla lueskelin myöhään parvekkeella ja kaipailin jo kynttilän loistetta sinne!

    Anis: Krumeluurit tosiaan, kivasti sanottu! :) Ja hyvä me!

    Iida Emilia: Kiitos ja mukavaa syksyn odotusta!

    Helena: Kyllä noita tuoleja ja vastaavanlaisia todellakin jää oranssiksi. Sen voi luvata ja paljon oranssia kyllä löytyy aitasta. Se väri ei täältä lopu! Mutta itselläni on ollut sisutuksessa oranssia jonkun aikaa, mutten nyt kyllä sitä halua. Väripilkuksi sopii kyllä vallan mainiosti, kuten mainitsit.

    Kultsin kämppä: Kiitos tsemppauksesta. Taas jaksan puurtaa, vaikka pidemmän tauon tuoleista pidänkin nyt. Näen vain silmissäni tuon pöytäkokonaisuuden omassa kotona ja sekös jos mikä pistää kärsimättömäksi...

    VastaaPoista
  15. Kuukki: Kyllä vain, tuo oranssi on järisyttävä väri ja suoraan 70-luvulta. En vain tajua. Muistan hämärästi, miten lapsuudenkotini yläkerran aula ja porraskäytävä oli aikoinaan myös oranssi. Ja tietysti lähes kaikki yläkerran huonekalut oli vedetty oranssiksi, joten niitä piisaa vieläkin. On toki viety aitan kätköihin silloin, kun oranssista luovuttiin ja tilalle tuli valkeus. Onneksi se tuli pian.

    Nyt tulee valkeus tuoleillekin ja aion tehdä niille kunniaa tekemällä työn hyvin. Kiitos Kuukki kannustuksesta! Mutta Piupaun miehen kannustus on kyllä edelleenkin paras ;)

    VastaaPoista
  16. Onpas mukavan näköisiä tuoleja! Etenkin maalin alta ;) Kamala homma raaputella? Minulla on yksi tuoli joka sillä tavalla puoliraaputeltuna ostettu, kaunis niin.

    VastaaPoista
  17. Minusta tietysti tuo oranssi väri olisi ollut parempi ;) aivan ihana

    VastaaPoista
  18. Voi mitkä tuolit! Näin paljon ne herättivät keskustelua, että enää ei voi lisätä mitään ;))

    Luulin, että maalaistaloissa maalattiin kaikki eteen tullut vaaleanvihreällä, mutta teillä sentään on siis oltu muotitietoisia ja käytetty muitakin värejä :D

    VastaaPoista
  19. Thilda: Totta, tuo osittain raaputeltu tuoli on aika makeen näköinen!

    Jokke: Ymmärrän makusi! :) Itse olen aivan kypsänä tuohon oranssiin.

    Tuulella: Voi että :D Nämä tuolit, kuten muutkin oranssit jutut, ovat olleet myös vaaleanvihreitä! Että muotia ollaan seurattu tiiviisti. Täytyy kyllä yrittää selvittää vielä, milloin noita maalikerroksia on vedelty pintaan ja varsinkin voisi tuosta oranssibuumista haastatella lisää vanhempiani.

    VastaaPoista
  20. Upeat! Voi pojat, että kelpaisivat tännekkin. Koita tsempata itseäsi, kaikki tuo työ kannattaa. Ota iisimpi tahti. Mua ei haittaisi myöskään tuolin kirjavuus, vaikkakin tuo vaaleavihreä voisi olla vanhoista sävyistä se, johon tarttuisin. Jättäisin sitä, ja muuta laikkua sen verran, kun tulee. Hienot niistä tulee. Ja kun se syksykin saa, niin jaksat paremmin uurastaa!

    VastaaPoista
  21. Hei. Nyt pääsin kommentoimaan, kun kone taas toimii :) Luin tekstisi ja havahduin syksyyn. Tuleeko se jo? Itsekin pidän syksystä, mutta en ole siihen koskaan todella valmis! Kesästä luopuminen ottaa koville, vaikka nautin syksystäkin! Haluan aina viipyillä siinä, viivytellä. Olet tehnyt kauniita kimppuja! Itsekin koitin eilen jotain kukkakimppua kerätä, mutta ihan kaikki olivat tosiaan jo kuivuneet, maitohorsma jaksaa kukkia. Ihanaa viikonloppua sinulle!Ja kärsivällisyyttä tuoliprojektiin, ihailen sitä, sillä itseltäni se puuttuu...

    VastaaPoista
  22. Outi: Kiitti, kiitti! Pidän nyt parin viikon tauon rapsuttelusta ja itseasiassa intoni alkaa jo nyt olla kohdillaan taas! Tuo vihreä on minunkin mielestäni hieno ja samoin tuo kirjavuus. Itselläni on yksi vanha entinen oranssi penkki, jonka olen rapsutellut juuri tuollaiseksi makean laikulliseksi.

    Elina: Voi että, itse olen aina valmis syksyyn! :) Mutta nyt olen innoissani lähdössä KESÄreissuun. Tänään olin juoksemassa, kiitos viileän sään, ja huomasin tien varsilla sen keltaisen kukkasen kukkivan runsaasti. En nyt yhtään muista nimeä, mutta se, jossa on keltaisia pyörylöitä. Mietin, että olisivat hienoja maljakossa sellaisenaan, mutta tällä kertaa en poiminut mukaan. Olen kyllä juoksennellut ties minkälaiset hormakimput kädessä... Nautitaan kesästä vielä ja viipyillään siinä!

    VastaaPoista
  23. Tuo maalin raapiminen on mukavaa hommaa.
    Minullakin PITÄÄ joka kesä olla, jonkinlaista kunnostamista.
    Ihanaa kun näkee tuloksen :)

    VastaaPoista
  24. Huomasin itekki, että maalien rapsuttelu on aika työlästä. Mulla on parikin projekstia vielä puoliteijöissään ja puukko apuna. Hiljaa hyvä tulee. Ja onhan sitä kiva sitte katsella valmista jälkeä :)

    VastaaPoista
  25. Anneli: Ai että, ei kai kesä olisi kesä ilman maalin rapsuttelua...

    Sari: Tämmöinen puuhastelu on sellaista hidasta puurtamista. Pitää vain asennoitua, ettei heti tule valmista. Vaan sitten joskus. Onnea ja intoa maalin rapsutteluun sullekin!

    VastaaPoista
  26. Ihanat tuolit - ihanat krumeluurit. Minun piti kokeilla omaan ikuisuusprojektiini tuota pientä veistä heti, kun mainitsit, että kaikki maalikerrokset lähti sillä. No valitettavasti minulta ei lähtenyt kaikki maalikerrokset. Taidan siis jatkaa syksyllä, kun on viileämpää jälleen sen maalinpoistoaineen kanssa. Itselläni on vanha lipasto, jossa on kolme maalikerrosta ja minulta loppuu kärsivällisyys aika monta kertaa sen kanssa. Kaikki pitäisi saada valmiiksi heti, mutta siihen saa sitä aikaa kulumaan. Mutta varasinpa tuollaisen pienen veitsen sen vaikeampien kohtien rapsutteluun. Sitten pitäisi siihen laittaa vaha tai öljy. Joskus.;)

    Paula

    VastaaPoista

Kiitos viestistä! Vaihdan mielelläni ajatuksia :)