



Ompelin vaihteeksi kranssin Joulun taikaa -kirjan innoittamana. Pellavaa, Marimekon jouluista puuvillasatiinia ja helmiäisnappeja. On ollut aika haipakkaa tällä viikolla ja meno vain jatkuu. Ideoita on paljon ja paljon myös aloitettuja töitä. Pari nikkarointihommaa on jo maalausvaiheessa (on ollut työlästä, koska en todellakaan ole puuseppä) ja samoin yksi kirpparilta ostettu makee tuoli odottaa vielä lisää maalikerroksia pintaansa. Mutta nyt köllähdän sohvalle uuden Toivekoti&puutarha -lehden kanssa enkä tee enää mitään tänä iltana.


Juuri kun eilen valitin, miten ankean harmaata ja valotonta on ollut aivan liian monta päivää, niin tänään sitten sängyllä loikoillessa aurinko pilkisti kotiini. Valo saikin aikaiseksi aikamoista energiaa ja onkin tullut touhuiltua kaikenlaista. Nimenomaan olen nautiskellut rennosta pyhäpäivän touhuilusta. Nikkaroin jokin aika sitten kolme seinälaatikkoa laudasta ja vanerista. Olohuoneeni on saanut tänä syksynä ylleen ihanan Tapettitalosta hankitun Ritva Kronlundin suunnitteleman Kirsikkapuu -tapetin. Niinpä tapetoin myös laatikoiden taustan kyseisellä tapetilla.

Nyt on ollut järkyttävän harmaita päiviä aivan liikaa. Olenkin pistänyt töpinäksi asian tiimoilta ja näyttänyt valkoista maalipensseliä kodissani. Ostin myös valkoiset kaamosmatot olohuoneeseen. Kuvia tulee, jahka valon määrä tästä lisääntyy. Laitoin myös aikaisemmin mainitsemani joulukarahkan paikoilleen. Vielä täytyy ripustella lasipallot oksille.
Ostin paperinuken vaatteineen ihan vain siksi, kun se näytti niin suloiselta. Nyt pohdin, mitä laittaisin Peggylle ylle... Vanhahtavan näköiset paperinuket ja kuvat yleensä ovat ehdottomia suosikkejani. Paperinukkeostosten ohessa mukaan tarttui myös ihania vintagekuvia tai oikeastaan vintageskräppäyspapereita. Ihan ei ole vielä tarkkaa suunnitelmaa, mitä niistä teen. Ehkäpä säästän ensi vuoteen ja keskityn nyt joulujuttuihin. Tässä kuitenkin pientä lapsuusmuistojen fiilistelyä.

Olin eilen Tampereella kädentaidot -messuilla. Kuten arvata saattaa, sieltä löytyi kaikenlaista kivaa. Ylläolevasta joulutalosta olen ylpeä. Olen itsekin suunnitellut ompelevani jouluksi taloja, mutta jos en saa aikaiseksi, niin on ainakin jo yksi. Tämä talo on Kajsa Wikmanin tekemä ja kuvagalleria näistä ihastuksista ja muista hänen töistään löytyy täältä.
Tässä siis omani. Tykkään.


Ompelin pari jouluista tyynyä (etualalla) tildakankaista, pitsinauhasta ja pellavasta. Tämä kuvaaminen alkaa vain olla niin rasittavaa: valon määrä on olematon ja joka kuvaan yrittää kissa änkeä mukaan. Tässä ainoa siedettävä otos. Tyynyt ovat muuten pitkulanmallisia.
Söimme myös kerrassaan hyvää ruokaa isänpäivän kunniaksi: hirvipaistia, savustettua hirveä ja kalaa, grillattuja kasviksia, paahdettuja punajuuria, keitettyjä porkkanoita ja ihania salaatteja. Jälkiruuaksi oli tyrnimoussekakkua, passionhedelmäkakkua ja tietenkin vielä suklaakakkua. Mikään ei voita laadukkaita ja puhtaita luonnonantimia! Mausteeksi tietenkin suolaa, pippuria, sipulia, kermaa, voita tai oliiviöljyä - ei sen kummempaa. Lisäksi oli kotipeltojen vastajauhetusta viljasta leivinuunissa paistettua ruisleipää ja rieskaa. Puhumattakaan raakamaitoon keitetystä puurosta ja karpalokiisselistä aamiaisena.
Tein isälle lahjaksi suklaata. Inspiroiduin Oi ihana joulukuu -kirjasta käyttämään jääpalamuottia suklaakonvehteihin. Sulatin kookosrasvaa ja kaadoin näppituntumalla raakakaakaojauhetta sekaan. Tosin sitä lipsahti melko paljon, koska siskoni luonnehti suklaata "terveellisen makuiseksi". Siitä lähteekin melkein taju ja suklaanhimo koko päiväksi...
Tein myös tryffeleitä tummasta suklaasta, kermasta ja voista. Mausteeksi tilkkanen kahvilikööriä. Tosin suklaa näissäkin oli reilusti yli 80 prosenttista, joten pyöräytin palloset mariannerouheessa, jottei nautinto maistuisi liian terveelliseltä :)